Sara Saarela
Millainen on hyvä ja uskollinen teologian opiskelija? Tämä on ajankohtainen kysymys IK-opistolla näin kouluvuoden alussa, ja toisaalta, koska kaikki Jeesuksen seuraajat ovat teologian opiskelijoita, tämä on ajankohtainen kysymys muillekin. Teologiahan tarkoittaa yksinkertaisesti ”oppia Jumalasta”, ja jokainen uskova toivon mukaan opiskelee lisää Jumalasta ja Raamatusta jatkuvasti.
Listaan tähän alle kolme teesiä siitä, millainen hyvä ja uskollinen teologian opiskelija on. Näitä voisi kutsua myös teologian opiskelijan kolmeksi käskyksi, ja koska niitä on kolme, ne muistaa helpommin.
Teesi 1: Hyvä teologian opiskelija ei kuvittele olevansa Luoja eikä kone
Lähdemme nyt siis liikkeelle siitä, keitä me olemme ja millaisiksi meidät luotiin. Mehän olemme luotuja, kuten luomiskertomus selkeästi opettaa, ja tämä tarkoittaa sitä, että meillä on rajat. Luoja voi tehdä taukoamatta työtä, mutta me emme, eikä luodun pidä yrittää ylittää tätä rajaa. Tämä on kuitenkin vaikea läksy opittavaksi, ihmiskunnan syntihän on nimittäin aina ollut se, että yritämme pyrkiä rajoistamme eroon ja olla enemmän kuin olemme. On vahingollista paiskia liikaa hommia, ja semmoinen ajaa myös uupumukseen. Siispä: tunne itsesi, tunne rajasi.
Toisaalta kun puhutaan liiasta tekemisestä, on hyvä huomata, että me teemme liikaa vaikkapa myös siinä, kun tarkistamme puhelinta puolen minuutin välein. Kyllä me jo tässä vaiheessa maailmanhistoriaa tiedämme, että ruutuaika voi tuntua rentouttavalta ja sitä voi tehdä joskus rentoutumisen nimissä, mutta todellisuudessa se kuormittaa aivoja. Laitedisko myös rappeuttaa keskittymiskykyämme, tekee meistä rauhattomia ja siten sillä on kauaskantoisia seurauksia.
Olisi hyvä järjestää aikaa todelliselle levolle ja rentoutumiselle. Anna aivoillesi taukoa somediskosta ja arjen työskentelystä – sinä tarvitset sitä. Muista, että lepopäivään on hyvin varaa silloin, kun arki on järjestetty fiksusti, äläkä koskaan nipistä unesta, vaikka olisi kiire. Kun teet töitä, tee kunnolla. Kun lepäät, lepää kunnolla. Oikeasti: muista nukkua!
Teesi 2: Hyvä teologian opiskelija tietää, että raamattukoulu ei ole kilparata
Teologian opiskelijakunta (tai opetuslapsikunta) koostuu samasta aineksesta kuin muutkin alat eli ihmisistä, ja myös meidän joukossamme on heitä, jotka erehtyvät kuvittelemaan, että olemme kilparadalla. Mutta me emme kilpaile keskenään. Me olemme opetuslapsia, osa samaa ruumista, jonka pää on Kristus. Se, että naapuri saa erinomaiset arvosanat, ei ole minulta pois ja se, että minä saan erinomaiset arvosanat, ei nosta minua muita paremmaksi. Arvomme ei riipu arvosanoista, eivätkä ne läheskään aina todista hyveistämme, kypsyydestämme tai viisaudestamme.
Jumala ei kutsunut meitä opiskelemaan Sanaansa, jotta rehvastelisimme todistuksilla, saavutuksilla, tietomäärällä tai voitetuilla debateilla. Jumala kutsuu opintojen pariin, jotta kasvaisimme opetuslapsina. Paljon tärkeämpää kuin se, että saisin erinomaiset arvosanat, on lopulta tietenkin se, että kasvaisin ihmisenä; että Pyhä Henki saisi tehdä minussa työtään. Ja siihen raamattukoulussa tulisi pyrkiä – myös niiden tehtävien tekemisellä.
Esimerkiksi esseiden naputtelu kasvattaa kärsivällisyyttä, sisukkuutta, auttaa ajattelemaan selkeämmin, tarkemmin ja kommunikoimaan paremmin sekä suunnittelemaan ajankäyttöä. Lähteiden oikeanlainen lainaaminen muistuttaa, että me emme varasta vaan kerromme mistä lähteestä olemme mitäkin kuulleet. Lukiessamme tutkimuskirjallisuutta me harjoittelemme toisten (eli lukemamme tutkijan) aitoa kuuntelemista ja pyrimme antamaan lähimmäisestä oikean todistuksen eli esittämään hänen ajatuksensa todenmukaisesti sen jälkeen, kun olemme tutustuneet niihin huolellisesti. Ja listaa voisi jatkaa.
Olemme koulussa jotakin suurempaa varten, ja tehtävät ja kokeet ovat apu matkallamme, eivät itse tarkoitus. Me olemme koulussa itsemme lisäksi myös toisia varten. Jotta voisimme olla valona siellä missä kuljemme, ja valoksi kasvaminen on sitä, että luonteemme muovautuu tässä prosessissa.
Teesi 3: Hyvä teologian opiskelija ei koveta sydäntään
Vanhan testamentin tutkija Daniel Block jakoi minulle aikoinaan ohjeen, jonka otin omakseni ja kätkin sydämeeni. Se kuuluu näin: rukoile ja pidä sydämesi pehmeänä Jumalasi edessä. Eli ensinnäkin muista rukoilla. IK-opisto ei voi pitää sinun henkilökohtaisesta jumalasuhteestasi huolta vaan se on sinun tehtäväsi. Vietä aikaa Jumalan kanssa! Ja toiseksi muista, että olet kaikkivaltiaan Jumalan edessä kun sitä teet. Pysy rehellisenä, pehmeänä, äläkä anna sydämesi muuttua hiljalleen kiveksi.
Muista kuka sinä olet. Siitä kumpuaa kaikki muu. Sinä olet Jumalan rakastettu lapsi ja juuri tässä on avaimet:
Lapsi. Se pitää sisällään sen, että olet osa perhettä, olet jonkun oma ja jonkun auktoriteetin alla (olethan lapsi). Olet lapsi lasten joukossa, samalla viivalla kuin muut. Meillä on yhteinen isä.
Ja olet rakastettu: universumin käsittämättömän suuri ja kunnioitettava Luoja rakastaa sinua. Hän on halunnut, että sinä synnyt, olet olemassa ja elät. Jo olemalla olemassa ja kiittämällä siitä täytät Jumalan erään perustavanlaatuisen tarkoituksen elämällesi.
Kun muistat identiteettisi, sinun ei tarvitse niin paljon velkoa muilta rakkautta. Sinun ei tarvitse pönkittää niin paljon egoasi. Pehmeä sydän – se ei ole ylimielinen, se ei ole kova pinta, niin että siitä kimpoaa toisten ihmisten kipu, huolet ja tarpeet. Pehmeä sydän liittyy siihen, että me huomaamme pysähtyä toisen ihmisen äärelle, kuuntelemme ja kuulemme mitä meille sanotaan. Nimittäin pehmeä sydän on nöyrä sydän. Pehmeä ja nöyrä sydän tietää, ettei se ole kaikkitietävä, se tunnustaa, että se voi olla väärässä ja aina voi oppia lisää, se tietää ettei se omista aina valmiita vastauksia kaikkeen ja siksi se sanoo nöyrästi ja lempeästi mielipiteensä vaikeissa asioissa tuntien omat rajansa. Pehmeä sydän on realisti.
Älä unohda, kuka sinä olet. Et ole Luoja, kone, etkä kilpailija, vaan sinä olet rakastettu lapsi, luotu ja rajallinen olento, synnytetty elämään. Muista rukoilla, viivy Jumalasi edessä ja pidä sydämesi pehmeänä. Ja muista nukkua tarpeeksi, vaikka maailmalla olisi kiire. Siunausta matkaan!
Sara Saarela
Kirjailija
Ison Kirjan tuntiopettaja