Kolmannella viikolla meillä oli pyöräaktio Pohjois-Espanjassa Santiago de Compostelaan vievällä pyhiinvaellusreitillä. Ideana oli pyöräillä ja viedä Johanneksen ja Luukkaan evankeliumeja ja traktaatteja kyliin. Alkuperäisesti meidän piti pyöräillä 50-70km päivässä, mutta se ei toteutunut, sillä se oli meille liian rankkaa. Onneksi minulle ja muille, jotka eivät pyöräilleet, löytyi hommaa. Me aloimme viemään materiaalia kävellen niin, että meidän ihana reissun järjestäjä Sami vei meidät kylään, jossa jaoimme 20min-1h riippuen kylän koosta. Olen kyllä ylpeä niistä, jotka jaksoivat pyöräillä. Neljäntenä päivänä kukaan meistä ei pyöräillyt, kun sää muuttui kivaksi pyryksi ja vesisateeksi, jossa ei vaan voinut pyöräillä. Tietenkin me sitten jaoimme materiaalia kylissä vaikkakin jalan. Viidentenä päivänä, joka oli myös viimeinen päivä pohjoisessa niin kaikkien paitsi niiden, jotka olivat oikeasti sairaita, pyöräilivät. No minähän lähdin pyöräilee ja oli se rankkaa, mutta onneksi Tommi anto minulle vauhtia niin että jaksoin koko matkan.
Pohjosen reissun jälkeen olimme enää viisi päivää Fuengirolassa ja meillä oli vielä paljon hommaa. Yksi Kids´ Action Night, yksi jumalanpalvelus, oppitunteja, talkoita, huoneidemme siivousta, pakkaamista ja tuliaisten hommaamista.
Koko reissun ajan kaikki meistä tunsi miten Jumala teki töitä meidän kautta ja vastasi meidän rukouksiin. Hän antoi meille jaksamista, kun sitä ei ollut ja hyvää mieltä, kun hermot olivat kireellä. Hassua ajatella, että tästä reissusta on kulunut kohta kolme viikkoa.