Tässä kuva viimeisimmästä tyttöjen solusta, koristeltiin pipareita ja keitettiin glögiä, ehkä siinä syy kuokkavieraisiin
Nyt on saatu jalat takaisin Suomen routaiselle maan kamaralle ja aika Tommin opetuslapsina alkaa käydä vähiin.. Parisen viikkoa ehdimme nauttia yhteiselosta Keuruun metsissä ennen kuin on meidän aika hyvästellä ja hajaantua, kuka minnekin päin maailmaa. Tosin Iso Kirja sai syksyn aikana vedettyä muutaman Followlaisen jalat alta ja kohtaamme tammikuussa peruskurssin merkeissä. Ennen sitä ehdimme kuitenkin viettämään rauhaisia talvi-iltoja kolmossolun valloittavassa yhteistaloudessa, jossa on kaikille tarjolla glögiä ja piparkakkuja, joululaulut raikaa sekä takkatuli, joka kutsuu lämmittelemään viiman ja tuiskun täyteisen päivän jälkeen.
No mutta, jotakin jäi vielä kertomatta matkastamme Espanjan aurinkorannikolle... Vaikka ei sitä aurinkoa paljoa viimeisinä päivinä näkynyt, suurta iloa oli, jos pyykit sattui kuivumaan ennen kuin ummehtuivat... Noh, ei aktioelämän herkuista sen enempää. Sää oli toki harmillinen meidän toimintamme kannalta, olihan tavoitteemme kohdata ihmisiä. Mutta mitä espanjalaiset tekevät, kun taivas ripsauttaa pari pisaraa vettä? En tiedä, mutta ulos he eivät ainakaan lähde. Kadut täyttyivät ja hiljenivät hyvinkin, jopa orjallisesti säiden mukaan. Jouduimme joitakin suunnitelmia tämän vuoksi perumaan, mutta ei me tästä lannistuneet, ajan voi käyttää hyödyksi vaikka lukemalla viime viikon lukuohjelmaa tai kirjoittamalla foorumeita joiden deadline oli.. No, se oli.
Edellisessä postauksessa Maija mainitsi pyöräilyaktiosta, josta muutama sananen seuraavaksi. Lähdimme siis majapaikastamme aamulla Vottosen Samin kyydillä (joka muuten järjestää pyöräilyaktioita Espanjassa muillekin kuin meille, mikäli kiinnostaa), pyörät takakontissa ajelemaan kohti Malagaa ja päivän tehtävää - saavuttaa traktaateilla ja evankeliumeilla espanjalaisia koteja. Jotkut todella ottivat tehtävän vastaan ja veivät ”postin” perille pienistä haasteistakin huolimatta… Mutta ei siitä sitten sen enempää.
Olisihan se ollut ihan laiskuutta autolla hurauttaa vuorelle maisemia katselemaan, mieluummin jalkasin reippailtiin 5012m ylämäkeen.
Viimeiset viikot pyöräilyaktioita lukuun ottamatta pidimme kiinni hyväksi todetusta viikkorytmistä ja kävimme pitämässä jo tutuksi tulleita tilaisuuksia; maanantaisin Majakalla lastenkerhoa sekä Manoksella rukouskokousta, perjantaina nuorteniltaa, sunnuntaina Jumalanpalvelusta, lauantait menivät torilla kirpputorin ja traktaattien merkeissä.
Nopeastihan tuo meni, vaikka viimeisinä päivinä matkaväsymys ja kaipuu oman kodin ylellisyyksiin (kuten lämpimään suihkuun ja kuiviin pyykkeihin) alkoikin painaa… Nyt vielä parisen viikkoa syvennymme mm. Ilmestyskirjan ”saloihin” sekä kertaamme mitä sitä onkaan syksyn aikana tullut opittua itsestä, Raamatusta ja tietenkin kuinka kunto on kohonnut Tommin burpeiden ja hikilenkkien myötä.
- Minja