Haastattelussa Eeva Vainio
Nykyisessä kulttuuri-ilmapiirissä törmää vieläkin aika usein järjen ja tunteiden vastakkainasetteluun. Se on samalla asia, johon myös uskovien on muodostettava kantansa. Kukapa olisikaan sopivampi puhumaan tunteista seurakuntaelämässä, kuin opiston sielunhoitokoulutuksen vastuuopettaja Eeva Vainio.
"Tunteet vaihtelevat, Raamattu pysyy"
Samaan aikaan, kun moraalisia kysymyksiä lähestytään yhä enemmän mieltymysten ja tuntemusten valossa, tunteita kuitenkin myös halveksitaan. Halutaan olla objektiivisia, eikä tunteiden tule häiritä esimerkiksi älyllistä elämää.
– Jumala on luonut tunteet, joten ne ovat ehdottomasti osa ihmisyyttä, Eeva kiteyttää. – Tunteet on se kosketuspinta, millä ollaan tekemisissä muiden kanssa, ja ilman tunteita ihmiset olisivat tosi erilaisia. Ei oltaisi kylmiä eikä lämpimiä, vaan robotteja.
Seurakunnissa saattaa joskus kuitenkin kuulla sellaisia lausahduksia kuin ”tunteet tulee ja menee, mutta Raamattu pysyy”. On totta, että Raamatun sana on pysyvää, mutta onko asia aivan näin yksinkertainen?
– Meidän pitäisi pystyä olemaan Raamatun äärelläkin rehellisesti tunteidemme kanssa, emmekä voi sulkea tunteita uskonelämästä pois. Jumalan sanan ja läheisyyden voi tuntea, ja se on myös toivottavaa. Jos ollaan iloisia Jumalasta, se on tunne, ja jos ollaan surullisia synnin tähden, sekin on tunne. Ja kummatkin ovat tervetulleita tunteita.
Tunteet seurakunnassa
Eevan mukaan tunteet liittyvät seurakuntaelämään vahvasti, ja ne näkyvät jatkuvasti puheisssa ja teoissa.
– Oman ymmärrykseni mukaan kuitenkin tunteiden käsitteleminen on seurakunnassa aika vähäistä. Sielunhoitotyyppiset saarnat käsittelevät tunteita, mutta tunteista puhutaan muutoin vähän.
Seurakunta on uskoville hyvin keskeinen paikka, ja koska sen halutaan olevan yhteisön koti, moni varmasti toivoo, että sinne saisi tulla sellaisena kuin on — myös omien tunteiden kanssa.
– Joskus saattaa käydä niin, että pyritään olemaan ”oikeanlaisia uskovia” myös tunne-elämältä ja tunnetaan vain niitä ns. pyhiä tunteita. Kun puhutaan terveestä tunne-elämästä ja -ilmaisusta, olisi hyvä lähteä liikkeelle siitä, että tunteet eivät ole sinänsä hyviä tai pahoja, vaan vain tunteita. Jos ihminen on vihainen, hän ei ole paha tai hyvä. Kyllähän me voimme vihastua ja se tunne voi olla oikea ja raamatullinenkin.
Tunteiden kokemisessa tulisi siis olla vapaus, ja terveeseen tunne-elämään kuuluvat erilaiset tunteet eri tilanteissa. Eeva kertoo, että jos perustunteita ei saa ilmaista, se saattaa johtaa jopa siihen, ettei ihminen enää tunnistaja tunne omia tunteita. Jos esimerkiksi vihaa ei saa tuntea, se voi muuttua sekundääriseksi tunteeksi, esimerkiksi miellyttämisen pakoksi. Pitäisi muistaa kuitenkin sekin, että ihmisten on hyvä kyetä hallitsemaan tunteitaan sosiaalisissa tilanteissa, eikä kaikkia tunteita voi vain räiskiä. Tunteiden kanssa tärkeää on siis vapaus ja vastuu.
Lyhyesti
Mitä usko on? – Luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, ja koko jumaluuteen.