Aktion kolmas viikko on nyt takanapäin. Maanantai-aamuna puunasimme Ivalossa majoituspaikkana toimineen leirikeskuksen melkoisella kiireellä ja lähdimme ajamaan kohti Rovaniemeä. Aktion aikana on saanut istua autossa jo sen verran paljon, ettei päälle kolmen tunnin ajomatka tuntunut enää juuri missään.
Seurakunnan kellarissa majoittuminen viimeviikkoisen kauniin leirikeskuksen jälkeen tuntui aluksi hieman masentavalta ajatukselta, mutta aktiotason majoitukseen tottui yllättävän nopeasti. Ja olihan Rovaniemen helluntaiseurakunta varsin mukava paikka oleilla. Meillä oli jopa sauna aivan vapaasti käytettävissä!
Viikon aikana olimme seurakunnalla järjestämässä rukouskokousta, nuorteniltaa sekä jumalanpalvelusta. Lisäksi kävimme vajaan sadan kilometrin päässä Kemijärvellä pitämässä rukouskokouksen. Tilaisuuksien järjestäminen sujuukin melkein jo rutiinilla. Ennen Followta ajatus lavalla olemisesta tuntui aika kauhistuttavalta, mutta nyt aktiossa on onneksi saanut harjoitella näitä itselleni ainakin haastavia tilanteita. Täällä on kyllä aika sopivissa määrin saanut käydä oman mukavuusalueen ulkopuolellakin.
Tilaisuuksien järjestämisen lisäksi olimme myös ihan vain katsomassa seurakunnalla järjestettävää raamattupiiriä sekä evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan messua. Kävimme myös hieman evankelioimassa keskustassa yhtenä päivänä. Evankeliointikin tuntuukin jo kerta kerralta hieman helpommalta.
Viikon odotetuin päivä oli kuitenkin lauantai, jolloin meillä oli kokonainen vapaapäivä. Vapaapäivän ohjelmaa oltiin suunniteltu jo pitkin viikkoa, ja lopulta päätettiin vierailla Joulupukin Pajakylässä sekä kissakahvilassa. Päivän aikana tulikin sitten bongattua kaksi joulupukkia, muutama poro ja neljä suloista kissaa. Aktiossa sitä todella oppii arvostamaan vapaapäiviä aivan uudella tavalla.
Yleinen mielipide viikon jälkeen on, että aika vierähti Rovaniemellä paljon nopeammin kuin muissa kohteissa. Aktioelämään on jo niin totuttu, että Isoon Kirjaan palaaminen hyvin pian tuntuu oudolta ajatukselta. Tekemistä on piisannut sen verran, että koti-ikäväkään ei ole kovin paljoa ehtinyt vaivata. Omaa huonetta tosin on jo vähän ikävä. Vielä kuitenkin riittää jaksamista viimeisellekin aktioviikolle.
-Merili