Guess who's back, back again

hölökyn kölökyn. Follow on täällä taas, tänä syksynä teemalla pieni mutta pippurinen. Follow starttas kuuden hengen voimin, josta se sitten tiivisty kompaktin viiden hengen porukkaan, ohjaajia ja iki-ihanaa Tommi Lenhoa unohtamatta. (yhteismäärä siis 8) Ison Kirjan vihreät niityt on ollu meijän koti jo yli kuukauden päivät, ja niihin viikkoihin on sisältyny jos minkälaista toimintaa. Burpeet tuli tutuksi jo toisella Follow-viikolla, ja Ison Kirjan ainoa jalkapallokin ehdittiin tuhoamaan pelien tiimellyksessä. Tuli todettua sekin, että frisbeegolf on konseptina helppoa, mutta käytännön harjoitus koettelee kärsivällisyyttä - Tommi pääsi pelastusreissulle kun allekirjoittanut heitti frisbeen järveen.

Elokuun lopussa sitten päästiin valmistelemaan Youth Celebrationia! Follow työskenteli monella eri pisteellä; alkuvalmisteluissa, YC-klubilla, grillillä ja vastaanotossa. Oli siistiä päästä (kirjaimellisesti) rakentamaan YC’tä ja nähdä kuinka asiat pyörii. Viikonloppu vaati myös veronsa, koska seuraava viikko meni suurilta osin sairastaessa :( Oli kyllä huikee YC ainaki omasta mielestä.

Ollaan me myös opiskeltukin. Pitkänluontoiset kommentaarit on tullu jo tutuksi ja Pepsi Maxin ja Coca-Colan eroista on myös tullu keskustelua useaan otteeseen. (team CC all the way) Tunneilla ollaan käyty paljon muitakin hyviä keskusteluja, ja sivuraiteille ajautuminen onkin enemmän sääntö eikä poikkeus. Mielenkiintosinta oli varmaankin se, ku päädyttiin puhumaan Ilmestyskirjasta tunnin oikeen aiheen sijaan, eikä kukaan tajunnut asiaa vasta kun piti lähtä syömään :D Vitsit sikseen, opetus on ollu oikeesti tosi antoisaa ja antanu ajattelemisen aihetta.

Noh, miksi sitte just minä päädyin Followille? Mietin sitä vähän itekkin. Päätin tulla tänne monesta syystä, yhtenä niistä maisemanvaihdon tarve ja halu oppia oikeesti enemmän Raamatusta, Jumalasta ja itestäni. Koen että tulin kyllä ihan hyvään paikkaan. Elämä Isossa Kirjassa on ollu älyttömän kivaa, ja ruoka on kans tosi hyvää.

Menneestä kotimaan aktiosta tulee myöhemmin lisää kuulumisia, ja me aletaan jo valmistautumaan alle kuukauden päässä häämöttävään Espanjan aktioon …

- Camilla aka Cämi

Espanjan aurinkorannoilta marraskuun kaamokseen

Tässä kuva viimeisimmästä tyttöjen solusta, koristeltiin pipareita ja keitettiin glögiä, ehkä siinä syy kuokkavieraisiin

Nyt on saatu jalat takaisin Suomen routaiselle maan kamaralle ja aika Tommin opetuslapsina alkaa käydä vähiin.. Parisen viikkoa ehdimme nauttia yhteiselosta Keuruun metsissä ennen kuin on meidän aika hyvästellä ja hajaantua, kuka minnekin päin maailmaa. Tosin Iso Kirja sai syksyn aikana vedettyä muutaman Followlaisen jalat alta ja kohtaamme tammikuussa peruskurssin merkeissä. Ennen sitä ehdimme kuitenkin viettämään rauhaisia talvi-iltoja kolmossolun valloittavassa yhteistaloudessa, jossa on kaikille tarjolla glögiä ja piparkakkuja, joululaulut raikaa sekä takkatuli, joka kutsuu lämmittelemään viiman ja tuiskun täyteisen päivän jälkeen.

No mutta, jotakin jäi vielä kertomatta matkastamme Espanjan aurinkorannikolle... Vaikka ei sitä aurinkoa paljoa viimeisinä päivinä näkynyt, suurta iloa oli, jos pyykit sattui kuivumaan ennen kuin ummehtuivat... Noh, ei aktioelämän herkuista sen enempää. Sää oli toki harmillinen meidän toimintamme kannalta, olihan tavoitteemme kohdata ihmisiä. Mutta mitä espanjalaiset tekevät, kun taivas ripsauttaa pari pisaraa vettä? En tiedä, mutta ulos he eivät ainakaan lähde. Kadut täyttyivät ja hiljenivät hyvinkin, jopa orjallisesti säiden mukaan. Jouduimme joitakin suunnitelmia tämän vuoksi perumaan, mutta ei me tästä lannistuneet, ajan voi käyttää hyödyksi vaikka lukemalla viime viikon lukuohjelmaa tai kirjoittamalla foorumeita joiden deadline oli.. No, se oli.

Edellisessä postauksessa Maija mainitsi pyöräilyaktiosta, josta muutama sananen seuraavaksi. Lähdimme siis majapaikastamme aamulla Vottosen Samin kyydillä (joka muuten järjestää pyöräilyaktioita Espanjassa muillekin kuin meille, mikäli kiinnostaa), pyörät takakontissa ajelemaan kohti Malagaa ja päivän tehtävää - saavuttaa traktaateilla ja evankeliumeilla espanjalaisia koteja. Jotkut todella ottivat tehtävän vastaan ja veivät ”postin” perille pienistä haasteistakin huolimatta… Mutta ei siitä sitten sen enempää.

Olisihan se ollut ihan laiskuutta autolla hurauttaa vuorelle maisemia katselemaan, mieluummin jalkasin reippailtiin 5012m ylämäkeen.

Viimeiset viikot pyöräilyaktioita lukuun ottamatta pidimme kiinni hyväksi todetusta viikkorytmistä ja kävimme pitämässä jo tutuksi tulleita tilaisuuksia; maanantaisin Majakalla lastenkerhoa sekä Manoksella rukouskokousta, perjantaina nuorteniltaa, sunnuntaina Jumalanpalvelusta, lauantait menivät torilla kirpputorin ja traktaattien merkeissä.

Nopeastihan tuo meni, vaikka viimeisinä päivinä matkaväsymys ja kaipuu oman kodin ylellisyyksiin (kuten lämpimään suihkuun ja kuiviin pyykkeihin) alkoikin painaa… Nyt vielä parisen viikkoa syvennymme mm. Ilmestyskirjan ”saloihin” sekä kertaamme mitä sitä onkaan syksyn aikana tullut opittua itsestä, Raamatusta ja tietenkin kuinka kunto on kohonnut Tommin burpeiden ja hikilenkkien myötä.

- Minja

Espanjan elämää

Terveiset Espanjasta!

Takana on nyt kaksi tapahtumarikasta aktioviikkoa Fuengirolassa. Olemme olleet mukana mm. lasten kerhossa, nuortenilloissa, kahvilatyössä, talkoissa, jumalanpalveluksissa... unohtamatta kirpputoria, jonne lähdemme lauantaiaamuisin myyntihommiin - evankeliumi edellä. Oppilaistamme on kasattu musatiimi, joka pääsee palvelemaan lahjoillaan eri tilaisuuksissa. Lisäksi meillä on oman porukan kesken hartaus-/rukoushetkiä ja välillä myös oppitunteja. Paikallinen kuntosali on tullut monelle tutuksi, missä onkin todella hyvät puitteet treenaamiseen. Ihan majapaikkamme vierestä lähtee kauniit lenkkireitit kohti vuoria, joten liikuntamahdollisuuksia täältä löytyy.

Ruokasysteemi pyörii niin, että meidät on jaettu pienempiin kokkausryhmiin. Kukin ryhmä vuorollaan valmistaa yhden päivän aamiaisen, lounaan ja päivällisen, jotka sitten syödään yhdessä koko porukalla. Uskollisimmat kahvin ystävät vetävät jälkkäriksi juhlamokkaa, jota saa lähikaupasta "huokeaan" 6,5€ kilohintaan. :D

Viime viikolla teimme muutaman päivän reissun Marokon Tangeriin. Siellä saimme eri tavoin kohdata ihmisiä. Oli mielenkiintoista nähdä, miten erilainen kulttuuri Marokossa on Espanjaan (saati Suomeen) verrattuna. Matka avarsi maailmankuvaa taas hieman lisää ja muistutti jälleen siitä, että ei tulisi pitää mitään itsestäänselvyytenä (turvallisuutta, puhtautta, korttimaksumahdollisuutta, lämmintä vettä tai toimivaa wifiä - vain muutamia mainitakseni)... Kiitollisuus ei ole vain jokin klisee, vaan siihen on todella aihetta joka päivä, varsinkin meillä suomalaisilla kristityillä.

Aktiomme on nyt aikalailla puolivälissä, pari viikkoa on vielä edessä päin. Tällä ja tulevalla viikolla teemme uutena juttuna mm. pyöräilyreissuja lähikyliin/-kaupunkeihin, samalla traktaatteja viljellen. Rukoillaan, että mahdollisimman moni niistä saisi "pudota" hyvään maahan ja tuottaa myös satoa aikanaan.

Itselleni kuluneet viikot ovat olleet... sanoisinko että elämänmakuisia. Mukaan on mahtunut haasteita ja kipeitä tunteita (henkisiä kasvukipuja?), mutta kaiken kaikkiaan olen nauttinut täällä olostani todella paljon. Tänään erityisesti olen fiilistellyt sitä, miten kotoisa olo täällä Manoksella majaillessa on. Nämä ihmiset ympärillä tuntuvat päivä päivältä läheisemmiltä ja rakkaammilta. Viime sunnuntaina saimme viettää tämän perheen kesken yhteistä isänpäivää. Meillä kaikilla on sama, täydellinen Isä, jonka armo ja rakkaus riittää jokaiselle tasapuolisesti ja ylitsevuotavasti, kun vain otamme sen vastaan.

On se mahtavaa tietää ettei me olla yksin oman onnemme nojassa täällä. Kaikki langat on suuremmissa käsissä. Siihen luottaen ja Isän sylissä leväten eteenpäin <3

- Maikki

Intensiivinen mutta antoisa aktioviikko!

Moikka!

Tänä vuonna Follow-opetuslapseuskoulu ei lähtenyt merta edemmäs kalaan. Kotimaan aktio suoritettiin lähellä Isoa Kirjaa yhteistyössä Keuruun, Haapamäen ja Petäjäveden seurakuntien kanssa.

Viikkoon mahtui useampia rukouskokouksia eri seurakunnissa. 

Kävimme myös ilahduttamassa Keuruun vanhuksia palvelutalolla. Ohjelmaamme kuului vanhuksille laulamista ja heidän viemistä ulos happihyppelylle. Oli hienoa päästä kohtaamaan heitä henkilökohtaisesti.

Viikkoon mahtui myös erilaisia lapsille ja nuorille suunnattuja iltoja.

Erityisesti ala-asteikäisille suunnattu kerran kuussa järjestettävä Mix-ilta jäi mieleen. Saimme olla paimentamassa noin 150 lasta, jotka olivat saapuneet Keuruun Betanialle!

Myös erilaisia talkootöitä mahtui viikkoomme. Kävimme mm. opettajamme Tommin rakkaassa ”pyhätössä” Sport Centerillä maalailemassa kuntosalin seiniä uuteen uskoon.
Viikko huipentui sunnuntaina kahteen Jumalanpalvelukseen Haapamäellä ja Keuruulla.

Sunnuntain varmasti upein juttu oli se, että yksi Follow:n oppilaista sai mennä kasteelle!

Oli huikea seurata aktion aikana luokkamme ryhmähenkeä ja ihmisten heittäytymistä uusiin juttuihin, vaikka välillä kiire painoi päälle.

Kaikki pääsivät tekemään jotain uutta ja samalla ehkä hieman pois omalta mukavuusalueeltakin. Se kasvattaa aina! 

Uskon, että tämä viikko hitsasi ryhmäämme entisestään ja tästä on hyvä jatkaa muutaman viikon päästä koittavaan Espanja-aktioon!

Viikko oli siunattu ja siitä suurin kiitos tietenkin Jumalalle!

Siunausta ja palataan astialle!

Samuel

Tilaisuuksia ja talkoita

Viime viikolla meillä oli kotimaan aktio. Kun ajelin Keuruulle päin viikonloppulomilta kauniissa syyssäässä, niin katselin ympärilläni olevia maisemia ihaillen ja ihmettelin Jumalan käsialan kauneutta. Alkumatkasta alkoi sataa, ja sitten näin sateenkaaren edessäni. Se muistutti minua siitä liitosta, jonka Jumala teki ihmiskunnan kanssa, ettei Hän enää hävittäisi maata veden kautta (1. Moos. 9:8-11).

Tiistaina meillä oli kokous Keuruun Betanialla. Alkuun vähän jännitti. Olin mukana musatiimissä ja säestin pianolla. En ole kovin hyvä, mutta sain positiivisen kokemuksen esiitymisestä, mikä auttaa jatkossa vastaavissa tilanteissa. Harri piti puheen, jossa hän kehotti luottamaan Jumalaan ja olemaan murehtimatta. Lopuksi rukoilimme yhdessä ja hyvä mieli jäi illasta!

Keskiviikkona olimme maalaamassa Keuruun Sport Centerin erästä sisäseinää. En ole ennen maalannut seiniä ja lähdin mielenkiinnolla mukaan hommaan, vaikkei se ollutkaan ihan niin helppoa kuin miltä aluksi näytti : ) Ylsimme maalaamaan katonrajaan asti hieman huojuvan telineen avulla, josta jonkun alhaallaolijoista oli pideltävä kiinni. Osa meistä oli salia siivoamassa toisten maalatessa ja olin mukana pesemässä myös muutamia peilejä yläkerrassa. Saimme hyvää palautetta työstämme, eikä seinä maalaamisemme jälkeen enää toista kerrosta maalia kaipaillut: )

Keskiviikkoiltana meillä oli kokous Petäjävedellä. Perille tultuamme odottelimme jonkin aikaa, ja aloimme pian ihmetellä, miksei ketään muita näkynyt. Samaa ihmettelivät ilmeisesti seurakuntalaiset Petäjävedellä, koska päättivät soittaa Tommille, miksei meitä näy. Poistuimme äkkiä paikalta ja lähdimme kiiruhtamaan kohti oikeaa määränpäätä. Koko tilanne, ja huumorintajuinen matkaseurani sai minut jälleen nauramaan makeasti!

Yrityksen ja erehdyksen kautta pääsimme pian perille, ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa paikalle! Vaikkei harjoitteluaikaa enää jäänyt, tilaisuutemme oli hyvä, ja saimme tarvitsemamme avun ylhäältä : ) Tilaisuuden loputtua jäimme paikan päälle vielä hetkeksi juttelemaan, ja ihana pieni poika tuli kanssani soittamaan pianoa vähäksi aikaa. Sitten jätimme Petäjäveden taaksemme suunnaten kohti uusia haasteita uusiin suunnitelmiin valmistautuen. Mitä seuraava päivä toisikaan tullessaan? Sitä emme tienneet, mutta sen tiesimme, että hauskaa meillä ainakin oli!

Seuraavana päivänä osallistuimme talkoisiin haravoimalla IK:n aluetta. Voimakas tuuli vaikeutti työtämme, mutta saimme silti haravoitua monta jätesäkillistä lehtiä Aikatalon ym. läheisyydestä. Osallistuin haravointiin mielelläni, enhän ole pitkään aikaan haravoinut : ) Illalla oli vielä tilaisuus Haapamäellä, jossa Jouna piti puheen, ja kaksi meistä, minä mukaan luettuna, todistimme lyhyesti Jeesuksen seuraamisesta. Sitten meillä oli hyvä rukoushetki ennen kuin lähdimme paluumatkalle.

Lauantaina oli Connected-ilta Keuruun Betanialla, johon osallistuimme. Ilta oli suunnattu 12-15 vuotiaille. Syötyämme nuorteniltaan valmistamaamme nachopeltiä aloitimme eräällä hauskalla tyttöjen valitsemalla tutustumisleikillä. Osa meistä oli miettinyt valmiiksi monia muitakin samantapaisia leikkejä, eikä illasta tullut ainakaan tylsä pitäessämme hauskaa toistemme seurassa : )

Sunnuntaina menimme jälleen Haapamäelle kokoukseen. Musatiimissämme on toinenkin pianisti minun lisäkseni, joten en soittanut koko aikaa. Lisäksi meillä on viulisti ja laulajia ja toinen pianistimme soittaa myös rumpuja/cajonia. Minulla oli myös todistuspuheenvuoro tilaisuudessa, ja jännitin sitä etukäteen. Pyysin, että rukoilisimme ennen tilaisuuden alkua, eikä rukous tälläkään kertaa ollut turhaa! Harri piti kiusauksien voittamiseen ja Jumalan apuun liittyvän innostavan puheen.

Kokouksen jälkeen menimme Keuruun Betanialle syömään ryhmäläistemme valmistamaa makaroonilaatikkoa ja valmistauduimme siellä oleviin vastuisiin. Ryhmämme järjesti kahvituksen aktiomme hyväksi tilaisuuden jälkeen, ja olin mukana keittiöllä auttamassa kahvinkeitossa ym. Olimme päättäneet tehdä kinkkupiirakkaa, mokkapaloja ja neljä juustokakkua. Olimme varautuneet noin sataan henkilöön, mutta tarjottavat ilmeisesti kuitenkin riittivät, vaikka kahvittelijoita tulikin reilusti enemmän!

Kaiken kaikkiaan sain aktion aikana osallistua monipuolisesti erilaisiin tehtäviin ja olen tyytyväinen, että saimme kokeilla, osallistua ja onnistua! Saimme paljon positiivista palautetta, meitä rohkaistiin ja tsempattiin! Ohjelmaa oli aika paljon, enkä tässä blogissani ole kertonut aivan kaikkea, mutta toisesta aktioviikkoa käsittelevästä blogista voitte lukea lisää…

Virve

Lettuja & Liikuntaa

Tämä blogiteksti on syntynyt Olivian & Siirin yhteistyönä

Hejssan!

Me molemmat kirjoitimme tänä keväänä ylioppilaiksi ja haimme suoraan Isoon Kirjaan. Vaikka meitä jännitti syyslukukauden alkaminen ja, se miten elämä solutalossa tulee onnistumaan, on kaikki mennyt erittäin hyvin! Asumme samassa solussa viiden muun Follow:illa opiskelevan tytön kanssa ja jaamme vessan, suihkun sekä keittiön. Olemme ostaneet yhteisiä iltapalatarvikkeita ja oikeastaan kaikki keittiöstä löytyvä ruoka on yhteistä. Tänään huomasimme myös saaneemme uuden asukkaan soluumme, nimittäin pienen hiiren roskiskaappimme!

Kaikki muut opiskelijat olivat heti ensimmäisestä päivästä lähtien hyvin mukavia ja sopeuduimme mukaan nopeasti! Vaikka meillä on aika paljon Follow:illa tunteja keskenämme, niin olemme päässeet tutustumaan muiden linjojen opiskelijoihin ruokailuissa ja erilaisten liikunnallisten aktiviteettien myötä. Iltaisin pääsemme nauttimaan rantasaunan rentouttavista höyryistä. Saunan lisäksi olemme myös nauttineet opettajamme Tommin tunneista ja päätimmekin viime viikolla järjestää hänelle yllätyssynttärit.

Osa ryhmämme tytöistä oli leiponut Tommille tämän lempikakkua ja teimme hänelle myös kortin sekä runon. Lahjaksi Tommi sai 22,5 litraa Pepsi Maxia, kuten asiaan kuuluu. Juhlapaikka oli myös tottakai koristeltu Tommin iän vaatimalla tavalla. Juhlapaikalla oli merirosvoteemaisia koristeita ja mukaan oli heitetty myös Starwars-viiri ja hieman yksisarvisia. Ohjelmaa olimme myös suunnitelleet jos jonkinmoista ja ilta sujui rattoisasti.

Viimeviikolla saimme opetusta sekä luokassa että myös urheilun parissa, kun lähdimme yleisurheilukentälle keskustaan. Siellä teimme monia erilaisia harjoitteita; nopeutta, liikkuvuutta ja räjähtävyyttä. Lopuksi työnsimme vielä kuulaa ja harjoittelimme kolmiloikan alkeita.

Keskiviikkoisin osa opiskelijoista, mukaan lukien me kaksi olemme vierailleet Jyväksylän nuortenillassa, Tukikohdassa. Olemme tykänneet käydä siellä kuuntelemassa opetusta, ylistämässä ja tapaamassa uusia ihmisiä. Onneksi osalla meistä on oma auto täällä, niin kyydit hoituvat helposti.

Nyt meillä on meneillään viikon kestävä aktio Suomessa, josta saatte tietää lisää seuraavassa blogitekstissä! Ei muuta kuin moikkelis moi ja innolla uusiin haasteisiin!

Olivia & Siiri

Uusi syksy, uudet burbeet

Moikkamoi!

Syksy 2018 on korkattu kuin jääkylmä Pepsi Max -pullo. Joten tehdään niin myös täällä blogin puolella!

Ensiksi pari sanaa siitä, miten olen päätynyt Follow:lle. Kesällä koin, että minun oli aika lähteä silloisesta työpaikasta, yliopiston ovien kuitenkin pysyessä kiinni. Raamattukoulu oli ollut mielessä jo pidemmän aikaa, mutta nyt se alkoi tuntua ajankohtaiselta. Koska pala sydäntäni on Espanjassa, halusin jotenkin yhdistää sen ja Raamatun opiskelun. Tämä yhtälö johti opetuslapseuskouluun, jossa pääsisin ensin syventymään Raamattuun, ja sitten kuukaudeksi rakastamaani maahan tekemään jotain merkityksellistä (lue: aktioon).

Tätä kirjoittaessa tulee kuluneeksi tasan kuukausi lukukauden startista. Valitettavasti itsellä pari viime viikkoa on mennyt sairastellessa. Astetta äkäisempi syyspöpö pääsi iskemään aiheuttaen ilkeän tulehduksen keuhkoihin. Kuluneen viikon olenkin lepäillyt kotona, Skypen kautta osalle oppitunneista osallistuen. Onneksi nettiin tulee lähes kaikki materiaalit mitä tunneilla käydään, niin ei pääse ihan putoamaan kärryiltä. Jos vointi sallii ja Luoja suo, niin ensi viikon alusta hyppään takaisin Isoon Arkeen - on tässä kerennytkin jo tulla ikävä!

Enkä muuten ole ainoa flunssan uhri - kuulin huhuja että viime viikon crossfit-tunnin osallistujamäärä oli huimat 5/13. Loput enemmän tai vähemmän kipeänä. Kaikkihan toki olisivat palavasti halunneet Tommin Tappotreeneihin vetämään verenmakuisia burpeita, siitä ei epäilystäkään!

Sairastelusta huolimatta syksy on ainakin omalta osaltani lähtenyt todella hyvin käyntiin. Tunneilla ollaan saatu kattavaa opetusta eri aiheista. Eikä ole tainnut vielä yhtäkään tuntia olla, missä ei jonkinlaista kyseenalaistamista tai väittelyä olisi tullut. :D Varsinkin apologetiikan metodit on aiheuttaneet kiivasta keskustelua, heh... mutta sehän on vain hyvä, että voi jakaa mielipiteitään! Mikä parasta, opettajalla riittää pinnaa ja perusteluja kyselijöille ja vastarannankiiskeillekin. Eikä kaikissa asioissa välttämättä olekaan mitään yhtä ja ainoaa oikeaa näkemystä. Opetuslapsena kasvaminen -kurssi on ainakin tähän asti ollut ikään kuin hengellisyydellä höystettyä psykologiaa. Onkin ollut kiva huomata, miten täällä otetaan ihminen kokonaisuutena huomioon: hengellinen, psyykkinen ja fyysinen puoli, kaikki tulee "ruokittua".

Meillä on huippu porukka, mihin mahtuu monenlaisia persoonia. Jokainen on tärkeä, ainutlaatuinen ja korvaamaton. Jokaiselle on oma paikkansa Isossa Suunnitelmassa. (Sori, näitä Isoja Heittoja ei voi välttää... Se on muuten paikallisen frisbeegolfradan nimi. Sitäkin ollaan pelailtu - varsinainen hengen hedelmien koettelulaji)... Siinä on tämän koulun suola; oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, hioutua ja kasvaa yhdessä ja erikseen. Olen saanut yllättyä, miten hyvä ryhmähenki meille jo nyt on muodostunut, ja syksy on kuitenkin vasta aluillaan. Meitä yhdistää sama Jumala, sama usko, mikä onkin paras perustus ihan kaikelle.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Puhalletaan yhteen hiileen, ja pidetään Jeesus keskipisteenä kaikessa, joka päivä. Silloin saadaan odottaa ja kokea mahtavia juttuja. Siunausta just sun päivään joka luet tätä! God is with you ♡

- Maija aka. Maikki

Hola hola!

Ensimmäinen reilu viikko Suomessa onkin jo vierähtänyt, ja Followin ryhmärämä aloittelee toista (ja toiseksi viimeistä) opiskeluviikkoaan aktion jälkeen. Paluu arkeen ja kotiutuminen Keuruun metsien keskelle hyytävään kylmyyteen on onneksi mennyt hyvin. Jokainen meistä varmasti kaipaa Espanjan aurinkoa näinä pimeinä aamuina, kun vaellamme zombeina kohti Isoa Pataa aamupalalle, mutta onneksi Tommin aurinkoinen hymy aamuisin valaisee päiväämme edes vähän.

Nyt onkin hyvä hetki palata Espanjan aurinkoisiin tunnelmiin, ja toiseksi viimeiseen aktioviikkoomme Fuengirolassa. Saimme etuoikeuden käydä kaksipäiväisen reissun Afrikan puolella, Marokossa, kokeneen suomalaisen lähetin johdolla. Matkaan lähdettiin Manosilta ensiksi ajamalla pari tuntia Tarifan satamaan, josta laivamme lähti. Pieniä mutkia tuli matkaan heti alussa, kun laiva, jolla meidän piti mennä, peruttiin. Saimme siis oppia tälläkin matkalla, että kaikki ei välttämättä mene aina niinkuin on suunniteltu, mutta meidän Jumalamme on järjestyksen Jumala, jolla on kaikki langat käsissään koko ajan. :-)  Pääsimme lähtemään seuraavalla laivalla neljän tunnin kuluttua. Odotusaika ei tuntunut pitkältä, kiitos sataman kahvilan Wifi-yhteyden ja Followilaisten kyltymättömän sometustarpeen.

Tangerissa ekana iltana meidän ''missiomme'' oli oikeastaan kierrellä rannalla ja kaduilla jutellen ihmisten kanssa. Toisena päivänä ennen laivan lähtöä kävimme basaarissa kiertelemässä kojuja ja harjoittelemassa tinkimistä (missä osa menestyi paremmin, osa huonommin). Basaarissa pojat pääsivät myös toteuttamaan suurta intohimoaan: kellojen ostamista! Saimme myös maistaa marokkolaisia perinneruokia ja avartaa makumaailmaamme.  Jotkut meidän porukastamme loivat kontakteja tälläkin reissulla esimerkiksi juttelemalla kojumyyjien kanssa. Itselleni ainakin valkeni vielä paremmin kontaktien luomisen tärkeys evankelioinnissa. Uskon, että reissu oli tosi uuden oppimista meille jokaiselle. Miten levittää evankeliumia maassa, jossa ei ole uskonnonvapautta? Meidän piti vain luottaa Jumalaan ja siihen, että hänen rakkautensa ja läsnäolonsa loistaa meistä joka hetki, mitä ikinä teemmekin tai sanommekin.

Mulle itselleni eniten mieleen jäänein kohtaaminen oli super herttaisen muslimitytön kanssa, jonka kanssa saimme jutella todella pitkään siitä, mihin hän uskoo ja mihin me uskomme. Tämä 20-vuotias tyttö ei kuitenkaan edes tiennyt, ketä ovat kristityt tai mikä on kristinusko. Ihmiset siis tietävät kuka on Jeesus, mutta eivät tiedä mitä Jeesus on tehnyt heidän puolestaan. Ollaanko me valmiita menemään ja kertomaan ihmisille, mihin me uskotaan?

-Hepe

Täällä Followlla mukana Hepe ja Terhi:

1. Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Terhi Karppinen ja asun nyt Keuruulla. Tulen monesta suunnasta. Syntynyt ja koulut olen käynyt Satakunnassa ja kotiseurakunta on Mikkelissä.

2. Miltä Followssa opiskeleminen on sinusta tuntunut?

Followssa opiskeleminen on ollut hyvin positiivinen juttu. Alkuun pelkäsin, että siellä on liian köykästä, mutta toisin kävi: hengellinen ravinto ja monipuolinen liikunta sekä yhdessäolo on ollut erittäin kattavaa ja mukavaa. Huumoria on kanssatovereilla riittänyt. Olen ollut myös iloinen siitä, että opettajamme on ollut erittäin ammattitaitoinen ja erilaiset näkökulmat eri asioihin on tuotu kattavasti esiin.

3. Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?

Tulevaisuuden haaveeni on olla ihmisten vierelläkulkijana, rakastaa ja saada asioita tapahtumaan. Viedä evankeliumia, iloa ja rakkautta eteenpäin, rukoillen kulkien ja Jumalaan luottaen.

4. Mikä raamatunkohta on puhutellut sinua viime aikoina erityisesti?

Kohta, joka on puhutellut minua viime aikoina on Matteus 10:16 : "Olkaa siis viisaat kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset". Mielestäni meidän ei kannata kulkea ajattelemattomasti, vaan pitää osata käyttää järkeä ja rukoiltava viisautta toimiin. Mielestäni Jumalan valtakunnan asioita saa enemmän eteenpäin kun ei toimi liian harkitsemattomasti.

5. Mikä on ollut parasta tässä syksyssä?

Parasta Followssa on ollut tutustuminen tähän porukkaan mikä meillä on ollut, yhdessäolo, evankeliointi ja uusien asioiden oppiminen. Uskon puolustustusta on ollut mielenkiintoista käydä läpi tunneilla, ja on ollut kivaa kun on saanut osallistua tuntityöskentelyyn/keskusteluihin tunneilla.

6. Mitä Follown jälkeen?

Follown jälkeen menen lähetyslinjalle ja mahdollisesti jossain kohtaa lähihoitajakouluun. Yrittäjyys kiinnostaa myös paljon.

Suosittelen Followia kaikille, jotka oikeasti haluavat oppia ymmärtämään tarkemmin Raamatun taustaa, jotta voisi ymmärtää, mitä käytännön esimerkit yms. ovat kirjoittajan aikana tarkoittaneet. Follow on hyvä paikka myös jos haluaa saada hyviä ystäviä, olla sitä mitä on ja elää todeksi Jumalan antamaa elämää ja löytää oman paikkansa elämässä.

1. Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Heljä (useimmten kutsutaan Hepeksi) ja tulen pienestä tuppukylästä nimeltä Tervo.

2. Miltä Followssa opiskeleminen on sinusta tuntunut?

Tää syksy Followssa on ollut ehdottomasti mun tähänastisen elämäni paras ajanjakso. Olen saanut kasvaa uskossa ja ihmisenä niin paljon aivan upeiden tyyppien ympäröimänä, ja päässyt kokemaan huikeita juttuja.

3. Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?

Tulevaisuuden haaveena on kulkea just sinne minne Jumala haluaa minua johdattaa.

4. Mikä raamatunkohta on puhutellut sinua viime aikoina erityisesti?

Mua on puhutellut kohta Jaak. 2:18 : "Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon".

5. Mikä on ollut parasta tässä syksyssä?

Koko kokonaisuus. Jos nyt yhden asian mainitsee, niin olen ihan älyttömän kiitollinen upeista ihmisistä, joihin olen saanut tutustua täällä.

6. Mitä Follown jälkeen?

Olen kuullut huhua, että kun kerran tulee Isoon Kirjaan opiskelemaan, niin täältä ei voi lähteä pois... :D Näin kävi, että jatkan siis itsekin lähetystyöharjoittelussa Team Actionlinjalla.

1. Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Linda ja tulen Lempäälästä Tampereen läheltä.

2. Miltä Followssa opiskeleminen on sinusta tuntunut?

Koko syksy on ollut täynnä yllätyksiä. Opiskelu on ollut hyvin intensiivistä ja erityisesti olen pitänyt opittujen asioiden tekemisestä käytännössä.

3. Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?

Minulla ei ole sen suurempia haaveita, ehkä tehdä lähetystyötä siellä mihin Jumala johdattaa. Haluan elää elämäni täysillä Jumalalalle, ehkä sen voi sanoa haaveeksi.

4. Mikä raamatunkohta on puhutellut sinua viime aikoina erityisesti?

Muusikin johtajalle, Daavidin psalmi. Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja maakuusijani sinä olet vaaksallani mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi. (Ps 139:1-4)

5. Mikä on ollut parasta tässä syksyssä?

En pysty sanomaan parhainta asiaa, mutta kärkipäässä on Jumala kanssa syvän suhteen rakentuminen sekä rakkaat ystävät ympärillä.

6. Mitä Follown jälkeen?

Suuntaan takaisin Isoon Kirjaan Team Action -kurssille. Olemme ensin kaksi viikkoa opistolla ja sitten suuntaamme maailmalle kuudeksi kuukaudeksi. Emme vielä tiedä minne, mutta Eurooppaan tämä tyttökolmikko (Lotta, Hepe ja minä) lähtee!!