”Unelmoin, että ihmiset oppisivat kasvamaan Kristuksessa ja he itse näkisivät Pyhän Hengen tuomaa kasvua omassa elämässään”, kertoo 35-vuotias perheenisä Sean de Villiers.
“Toivon itselleni kivaa kotia ja pastorityötä minne Herra johdattaakaan. Unelmoin myös, että kotimaastani Etelä-Afrikasta tulisi parempi ja turvallisempi paikka asua”, Sean pohtii. Hän on kolmatta vuotta opiskelemassa raamattua ja teologiaa IK-opistossa.
Ranskalaisen isän ja irlantilaisen äidin pojan tie Etelä-Afrikan kuuman auringon alta on ollut pitkä ja vaiherikas. Jeanin koti oli uskonnollinen ja hän kävi lapsena pyhäkoulua.
”Uskoontulon jälkeen aloin lukea Raamattua innolla. Siitä tuli iloinen fiilis sisimpään. Tajusin, että todellakin Jumala rakastaa minua. Seurakuntamme pastori oli vanha ja viisas mies, jolla oli paljon tietoa teologiasta. Ihailin häntä ja hän kehotti minua hakemaan raamattukouluun”, Sean sanoo.
Elämään tarvittiin muutama mutka, suomalaisen vaimon löytyminen, ravintola-kokin ammattipaperin saaminen sekä Suomeen muutto, ennen kuin raamattukoulun ovet avautuivat Seanille. Haastattelu tehtiin hänen kolmannen opiskeluvuoden lopulla, jolloin valmistuminen häämötti vielä edessä (kevällä 2016).
”Raamatunopiskelu on välillä shokeeraavaa. Tulee kriisejä, joihin ei ole valmistautunut. Luokallani on kuitenkin perhefiilistä; apua ja neuvoa saa tarvittaessa. IK-opiston opettajat ovat loistavia ja heillä on aikaa pitkiinkin teologisiin keskusteluihin”, pohtii Sean. Kuntosalitreenien ja juoksulenkkien aikana on hyvä mietiskellä tunneilla opittua.
“Opistolle on hyvä tulla kysymysten kanssa, sillä vastauksia voi löytyä”, Sean kertoo. Suhde Jumalaan vahvistuu opiskelujen lomassa – ainakin hänelle on käynyt niin.