Mirjam opiskelee IK Helsingissä CORE 2.0 -seurakuntalinjalla. Akateeminen Raamatun opiskelu yhdistettynä käytännönläheinen seurakuntatyön harjoitteluun tarjoaa hänelle hyvän pohjan toteuttaa kutsumustaan, joka koostuu monista pienistä palasista.
Helsinkiläinen Mirjam Keinänen, 31 vuotta, on kasvanut seurakunnan keskellä pienestä pitäen. “Molemmat vanhempani ovat aina olleet aktiivisesti mukana seurakuntatyössä, joten ympäristönä seurakunta on minulle tuttu ja turvallinen”, Mirjam taustoittaa. Niin tärkeäksi ja rakkaaksi asiaksi hän seurakunnan kokee, että haluaa olla myös omalta osaltaan palvelemassa siellä. Pian Mirjam valmistuukin seurakuntatyöntekijäksi. “Uravalinta ei ollut kaukaa haettu”, hän nauraa.
IK-opiston Helsingin kampuksella opiskeleva Mirjam asuu Helsingin Kontulassa ja kuuluu Vuosaaren vapaaseurakuntaan. “IK Helsinki oli minulle täydellinen vaihtoehto: en halunnut irrottautua omasta arjestani lähteäkseni kauemmas raamattukouluun”, hän selittää. “Minulle oli tärkeää voida jatkaa aktiivista osallistumista omassa paikallisseurakunnassa.”
Kampuksen sijainti Helsingin Roihupellossa saa Mirjamilta kiitosta. Opintojen alkaessa hän asui vielä Sipoossa, mutta sieltäkin hän pääsi kätevästi julkisilla kouluun. Oppituntien sijoittuminen aamupäiviin mahdollistaa myös omat menot kaupungissa iltapäivisin. “Tosin teimme usein juuri luokkakavereiden kanssa asioita yhdessä koulupäivien jälkeen”, Mirjam hymyilee.
Mirjam kotiseurakunnassaan Vuosaaren vapaaseurakunnassa.
Palo Raamattua kohtaan
Moni asia yhdessä vaikutti siihen, että Mirjam päätyi opiskelemaan IK Helsinkiin. Korona-aikana hänellä oli ensinnäkin aikaa pohtia omaa kutsumustaan. “Olin opiskellut aikaisemmin Vapaakirkon Teopoliksella Tampereella ja mietin, missä lähtisin jatkamaan Raamatun opiskelua”, Mirjam muistelee. Palo ja mielenkiinto Raamatun tutkimista ei ollut sammunut, mutta hän ei halunnut pois pääkaupunkiseudulta.
Sattumoisin Mirjamin isä opiskeli IK Helsingissä ennen häntä. “Sivusta seurailin isäni opiskelua IK-opistossa, ja paikka vaikutti todella hyvältä vaihtoehdolta”, hän muistelee. Lopullisen valinnan ratkaisi opintojen osittaiset hyväksiluvut aiemmilta Teopoliksen opiskeluvuosilta. “Valmistun CORE 2.0 -seurakuntalinjalta noin vuoden etuajassa”, Mirjam iloitsee.
Akateemisuutta ja käytännönläheisyyttä
Opiskelu Helsingin kampuksella on ollut Mirjamin mielestä syvällistä ja korkeatasoista. “Tykkään todella paljon siitä, että täällä esimerkiksi akateemisuus otetaan tosissaan”, toisena vaihtoehtona Helsingin yliopistoon hakemista harkinnut nuori nainen kehuu. “Jokainen opiskelija voi kuitenkin asettaa tavoitteet juuri itselleen sopivaksi”, hän lisää. “Tutkintoon tähtäävä saa halutessaan apua ja tukea opettajilta, mutta mukaan voi tulla vaikka vain yhtä ainetta opiskelemaan.”
Mirjamin mukaan opiskelu on sopiva sekoitus akateemisuutta ja käytännönläheisyyttä. “Opetuksessa on onnistuttu löytämään sopiva kosketuspinta näiden kahden ääripään välillä”, hän selittää. “Ei lennetä liian korkealla, vaan tuodaan asiat seurakuntakontekstiin.”
Opettajien lisäksi Mirjam kuvailee oppineensa paljon toisilta opiskelijoilta. “Tulemme jokainen eri taustoista ja kulttuureista, joten yhteisissä keskusteluissa esiin tuleva näkökulmien kirjo on suuri rikkaus ja siunaus - oma näkökyky on saanut avartua.”
IK Helsingin luokkakuva joulukuulta 2023. Mirjam toinen vasemmalta.
Välitöntä yhteyttä ja verkostoitumista
Teologisten keskustelujen lisäksi opiskelutoverit jakavat paljon myös elämää ylipäätään. “Parasta IK Helsingissä ovat ehdottomasti siellä olevat ihmiset - opettajat ja opiskelijat”, Mirjam hymyilee. Kampuksella kerrotaan olevan armollinen ja lämmin ilmapiiri. “Olen saanut läheisiä ystäviä. Meillä on ylipäätään rento yhteys kaikkien opiskelijoiden kanssa, läppä lentää ja nauru raikaa”, hän iloitsee.
Eivätkä välittömät kohtaamiset rajoitu pelkästään opiskelukavereihin. “Tauoilla syömme yhdessä opettajien kanssa”, Mirjam kertoo. “Se rakentaa yhteishenkeä, että he ovat niin helposti lähestyttäviä. Samalla heitä oppii tuntemaan persoonina ja ylipäätään ihmisinä - muutenkin, kuin oman alansa asiantuntijoina”, hän kehuu.
Opiskelutovereiden ja opettajien lisäksi Helsingin kampuksella käy paljon vierailijoita: vastuunkantajia ja johtajia eri seurakunnista ja järjestöistä. “Koen tärkeäksi sen, että täällä on mahdollisuus verkostoitua niin laajasti. Koskaan ei tiedä, mitä roolia jokin kohtaaminen näyttelee myöhemmin omassa kutsussa”, Mirjam pohtii.
Mirjam kertoi lähetyskutsustaan ensimmäisiä kertoja joitain vuosia sitten Mikkelin vapaaseurakunnassa.
Kutsumus koostuu pienistä paloista
Mirjamin kuvaus omasta kutsuta on kuin palapeli, jossa on monia pienempiä palasia. “Yksi selkeä palanen kutsumustani on olla seurakunnan keskellä”, hän valaisee. Sen lisäksi Mirjam kantaa lähetyskutsua. “Aionkin hakea seuraavaksi IK-opiston ja Fidan Tellus-lähetyskoulutukseen”, hän suunnittelee. Se toimisi hyvänä lisänä seurakuntatyön tutkinnolle.
Kutsumuksen eri palaset eivät sulje toisiaan pois, vaan muodostavat suuremman kokonaisuuden. Osa kuvasta on jo selkeämmin näkyvissä. “Sydämelläni on erityisesti Itä-Euroopan ihmiskaupan uhrit”, Mirjam kertoo. Kosketuspintaa aiheesta on kertynyt hänen työskenneltyään ihmiskaupan uhreille suunnatussa Rose-asumispalveluyksikössä Porvoossa.
Mirjam näkee myös seurakunnissa potentiaalia tarjota apua ihmiskaupasta selvinneille entisille uhreille. “Seurakunnilla on tarjota turvallinen yhteisö ja tietenkin evankeliumin muuttava voima”, hän summaa. “Sanoma rakastavasta isästä on tosi valtava!”