Markku Ojaniemi
”Ystävilleni ja opettajilleni helluntailiikkeessä, jotka opettivat minut rakastamaan Raamattua – ja opettajilleni ja ystävilleni presbyteerikirkossa, jotka opettivat minut ymmärtämään sitä.” Näin kirjoitti helluntaihistorian klassikon kirjoittanut sveitsiläinen Walter Hollenweger kirjansa omistuskirjoituksessa.
Hollenwegerin kokemus kuvaa helluntailaisuuden perinteistä suhdetta raamatuntulkintaan: Raamattua on pidetty erittäin tärkeänä, mutta sen tulkintaa ei ole pidetty niinkään ongelmallisena, minkä takia tulkinnan periaatteet tai menetelmät eivät ole nousseet kovinkaan isoon rooliin. Raamattua on pyritty lukemaan, Petri Mäkilää lainatakseni, ”luonnollisesti” (RV 23.9.2021).
Helluntailainen raamatuntulkinta
Helluntailaista raamatuntulkintaa ovat historiallisesti ohjanneet muutamat perusperiaatteet: usko Pyhän Hengen Sanan merkitystä avaavaan vaikutukseen, kokemuksen merkitykseen tulkinnassa, ajatus alkuseurakunnan ajasta ihanteellisena mallina omalle ajallemme ja ajatus historiallisten tekstien, ennen kaikkea Apostolien tekojen, opetuksellisesta luonteesta.
Nämä perusperiaatteet eivät ainoastaan anna puitteita tulkinnalle, vaan ne myös haastavat helluntailaista raamatuntulkintaa. Jos Pyhä Henki avaa kullekin lukijalle tekstin merkityksen, tarkoittaako tämä, että yhdellä tekstillä voi olla monta eri merkitystä? Jos kyllä, niin miten tämä sopii yhteen sen ajatuksen kanssa, että alkuperäinen teksti, ja merkitys, oli Jumalan inspiroima? Jos ei, mistä tiedämme mikä olemassa olevista erilaisista tulkinnoista on kulloinkin se oikea? Miten suhtautua toisistaan paljonkin poikkeaviin tulkintoihin, joihin ovat päätyneet Hengellä täyttyneet ja kielillä puhuvat helluntailukijat?
Maailma on vuonna 2022 hyvin erilainen kuin Palestiina ja Rooman valtakunta Jeesuksen, Paavalin ja kumppanien aikana. Helluntailainenkin lukija kohtaa tekstien historiallisen sävyttyneisyyden kulttuurin, kielen ja ajan suhteen. Miten on mahdollista palata aikaan, joka on niin erilainen kuin meidän oma aikamme? Miten opetus epäjumalille uhratun lihan syömisestä toimii Jumalan ilmoituksena aikanamme, jossa epäjumalien temppeleitä on huomattavasti vähemmän kuin Paavalin ajan Korintissa? Tai mitä Raamattu vastaa oman aikamme esiin nostamiin kysymyksiin, joita Raamatun kirjoittajat eivät omana aikanaan kohdanneet?
Raamatuntulkinnan monet sävyt
Kun luen esimieheni lähettämää työsähköpostia, raamattukoulutuksen historiaa kuvaavaa Jouko Ruohomäen kirjaa Yhden kirjan koulu tai parhaillaan iltalukemisena olevaa Kazuo Ishiguron surrealistista Surullinen pianisti -teosta, huomioin niiden toisistaan poikkeavan kirjallisen luonteen ja tulkitsen niitä niiden tyylilajin perusteella. Onko Raamattu kirjallisuutta siinä mielessä, että minun olisi myös Uuden testamentin elämäkertoja (evankeliumit), historiallista kuvausta (Apostolien teot), kirjeitä tai Ilmestyskirjaa lukiessani huomioitava niiden antiikin aikainen kirjallinen luonne?
Ensi keväänä IK-opiston monimuoto-ohjelman hermeneutiikan kurssilla pysähdymme näiden ja monien muiden raamatuntulkinnan kysymysten äärelle. Pyrimme löytämään vastauksia, jotka kunnioittavat Raamattua Jumalan sanana, sen luonnetta historiassa annettuna ilmoituksena, sen auktoriteettia ja sovellettavuutta nykyaikaan sekä myös helluntailaista tulkintaperinnettä.
Markku Ojaniemi
CORE Monimuodon vastaava opettaja
040 750 1590
markku.ojaniemi(a)isokirja.fi