Lari Launosen opetussarjan toinen osa.
Uskotko sä luomiseen vai evoluutioon? Kun me kristityt puhutaan luomisesta, usein me samalla kritisoidaan evoluutioteoriaa. Mutta tämä on aika huono vastakkainasettelu. Kristillinen luomisoppi ja biologinen evoluutioteoria vastaavat eri kysymyksiin. Evoluutio viittaa ajan myötä tapahtuviin muutoksiin periytyvissä ominaisuuksissa, joita biologisissa eliölajeissa tapahtuu pitkien ajanjaksojen kuluessa. Luomisoppi taas vastaa ensisijaisesti siihen, miksi elämä, maapallo ja koko universumi on ylipäätään olemassa.
Alkuräjähdys ja luominen ex nihilo
Luomisoppi vastaa siis maailmankuvakysymykseen siitä, mikä on kaiken alkuperä ja mikä on todellisuuden perimmäinen olemus.
Raamattu alkaa sanoilla ”alussa Jumala loi taivaan ja maan”. Jumala siis loi kaiken, mitä ihmiset tuohon aikaan pystyivät havaitsemaan. Luomiskertomus on vahva kannanotto muinaisia luomismyyttejä vastaan. Niissä maailma ja ihmiskunta syntyi usein puolivahingossa jumalten välisen kamppailun myötä. Ihminen luotiin esimerkiksi korvaamaan pikkujumalat, jotka palvelivat isoja jumalia, mutta ryhtyivät sitten lakkoilemaan. Raamatun luomiskertomuksessa on vain yksi Jumala, joka sanallaan luo maan ja meren sekä auringon ja kuun ja tähdet, jotka eivät ole mitään jumalia toisin kuin Israelia ympäröivät kansat uskoivat. Ihminen ei synny vahingossa, vaan on luomakunnan kruunu.
Vaikka kristityt teologit ovat usein suhtautuneet avoimesti oman aikansa filosofiaan ja tieteeseen, Raamatun nojalla he ovat usein myös kritisoineet oman aikansa filosofisia käsityksiä. Yksi näistä oli oppi, jonka mukaan materia tai universumi on ikuinen ja aina ollut olemassa. Itseasiassa idea universumin ikuisuudesta romuttui kunnolla vasta 1930-luvulla, jolloin belgialainen fyysikko ja pappi Georges LeMaitre esitteli alkuräjähdysteorian, josta sittemmin tuli hallitseva käsitys maailman synnystä.
Alkuräjähdysteorian mukaan aika, avaruus ja aine ovat kaikki syntyneet 14 miljardia vuotta sitten. Tämä tukee hyvin kristillistä luomisoppia, jonka mukaan maailmankaikkeudella on alkupiste. Tämän pisteen toisella puolella ei ole mitään muuta kuin Jumala, josta kaikki olemassa oleva on lähtöisin. Tätä ajatusta kutsutaan nimellä luominen ex nihilo eli luominen tyhjästä. Kuten Paavali sanoo, Jumala kutsuu ”olemattomat olemaan” (Room. 4:17).
Kristilliseen luomisoppiin sisältyy myös käsitys siitä, että universumi on järjestelmällinen ja kaunis sekä pohjimmiltaan hyvä. Kun katselee vaikka Hubble-teleskoopin ottamia kuvia tai mikroskooppisia lumikiteitä, on vaikea olla vaikuttumatta universumin yksityiskohdista.
Imago Dei
Maailmakuvan tulee vastata myös kysymykseen siitä, mikä on ihminen. Kristinuskon mukaan ihminen on aivan erityinen luontokappale universumissa, Psalmi 8 mukaan hän on Jumalan itsensä kaltainen olento. Siksi jokaisella ihmisellä sikiöstä sairaaseen vanhukseen on suurempi arvo kuin millään eläimellä tai planeetalla, ja siksi kristityt monesti vastustavat aborttia ja eutanasiaa. Antiikin Roomassa oli normaali käytäntö hukuttaa tai muuten tappaa tyttölapset ja vammaiset vastasyntyneet. Kristinuskon myötä lasten ihmisarvo kuitenkin kohosi Euroopassa tavalla, johon se ei ole vieläkään kohonnut esimerkiksi monissa Aasian maissa.
Ihmisarvo perustuu siihen, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi. Mutta mitä Jumalan kuvana oleminen oikeastaan tarkoittaa?
Perinteinen teologien tulkinta liittää jumalankuvaisuuden ihmisen järkeen. Meidän älylliset kyvyt ovatkin ylivertaiset eläimiin verrattuna. Ihminen on kehittänyt kieliä ja kännykän ja lentänyt kuuhun. Olemme tietoisia itsestämme ja kykenemme arvioimaan valintoja moraalisesti. Toisaalta luomiskertomuksessa jumalankuvaisuus ei ole ensisijaisesti jokin kyky tai rakennusosa joka meillä on mutta jota eläimillä tai roboteilla ei ole.
Muinaisen Lähi-idän asukkaat tunsivat “Jumalan kuvan” käsitteen. Se ei siis ilmesty Raamattuun tyhjästä. Usein tämä termi viittasi kuninkaaseen, jonka ajateltiin olevan oman jumalansa sijaishallitsija maan päällä. Egyptissä esimerkiksi ajateltiin, että faarao oli lihaksi tullut jumala. Ilmeisesti siis “Jumalan kuva” myös Raamatussa viittaa ideaan sijaishallitsijasta. Kuitenkin Raamatun luomiskertomuksessa tämä kuninkaallinen hallintatehtävä annetaan kaikille ihmisille.
Mutta mitä tämä tehtävä hallita käytännössä tarkoittaa? 1. Mooseksen kirjan toisessa luvussa ihmisen kutsumus tiivistetään sanoihin “viljellä ja varjella”. Viljelyä voidaan ajatella yleisesti sivilisaation ja kulttuurin rakentamisena. Ihmisen tulee valjastaa luomakunnan resurssit ihmiskunnan hyväksi. Meidän ravinto, asuminen, terveydenhuolto, teknologia ja ihan kaikki on riippuvaista luonnonvaroista. Arjessa hallitseminen voi tarkoittaa yksinkertaisesti työn tekemistä. Työ voi olla rakentamista, opettamista, taiteen tekemistä, lasten kasvatusta, koodaamista, siivoamista – melkein mitä tahansa, missä me käytetään meidän kykyjä ja valtaa muokata ympäristöämme ihmiskunnan eduksi.
Vaikka ”viljelyssä” me on oltu aika hyviä, meiltä on kuitenkin unohtunut luomakunnan ”varjelu”. Sen seurauksena on ilmastonmuutos. Me ollaan ihmiskuntana epäonnistuttu sen tehtävän toteuttamisessa, jonka Jumala on meille antanut. Tätä epäonnistumista nimitetään myös synniksi, josta puhutaan enemmän seuraavassa osassa.
Kysymyksiä pohdittavaksi
Viisiosainen Kristillinen maailmankuva -videosarja toimii hyvänä pohjana pienryhmäkeskustelulle esimerkiksi solussa tai nuortenillassa. Videon katsomisen jälkeen voitte pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä. Lisätietoa oranssinvärisistä linkeistä.
Kysymyksiä pohdittavaksi:
Miten suhtaudut ajatuksiin, että evoluutioteoria ei ole ristiriidassa luomisopin kanssa, ja että alkuräjähdysteoria jopa tukisi luomisoppia?
Monien ateistien maailmankuva on naturalismi. Sen näkökulmasta ihminen on vain yksi luontokappale muiden joukossa. Sen sijaan esimerkiksi New Age -ajattelussa ihmisistä puhutaan usein jumalina ja jumalattarina. Millä tavalla kristillinen ihmiskäsitys suhteutuu näihin?
Bonoboilla ja simpansseilla esiintyy kielellisiä kykyjä, moraalista ajattelua sekä itsetietoisuutta. Voidaanko ihmistä silti pitää täysin erilaisena oliona maailmassa?
Ihminen voi toteuttaa kutsumustaan olla Jumalan kuva (imago Dei) eli Jumalan sijaishallitsija maan päällä esimerkiksi arkisessa työssään. Emme kuitenkaan ajattele useimpia ammatteja millään tavalla hengellisinä, vaikka ehkä pitäisi. Millä tavalla oppi ihmisestä Jumalan kuvana voi ehkä auttaa meitä näkemään erilaisten työtehtävien hengellisen arvon? (Lue lisää aiheesta täältä).