Lari Launosen opetussarjan viides osa.
Lämpökuolema, loppurepeämä vai loppurysäys? Nämä termit viittaavat tieteellisiin teorioihin siitä, millä tavalla maailmankaikkeus tulee loppumaan. Mutta sitä ennen ekokatastrofi tai ydinsota on hyvin voinut tuhota ihmiskunnan. Loppu tulee – hitaasti mutta varmasti.
Lopunajat on ollut etenkin meidän helluntailaisten lempiteema. Ilmestyskirjaa lukiessa meidän mielikuvitus on usein lähtenyt vähän liian laukalle ja Raamattua on tulkittu enemmän uutisotsikoiden avulla enemmän kuin hyvien raamatuntulkinnan työkalujen avulla. Monet 70-, 80- ja 90-luvuilla kasvaneet helluntainuoret pelkäsivät, etteivät he kerkeä elää vanhaan ikään, koska Jeesuksen paluu ja maailmanloppu on jo ovella. Tällaiset ennustelut liittyivät vahvasti kylmään sotaan ja geopoliittiseen tilanteeseen.
Siinä missä puhe aikakausien loppumisesta on monelle minunkin sukupolven uskovalle nuorelle ollut pelottava asia, ensimmäisille kristityille se oli hyvin odotettu asia. He joutuivat kokemaan vainoa ja kärsimystä, ja odottivat, että Jumala tulisi ja hänen oikeudenmukaisuutensa toteutuisi. Raamattu puhuu Herran päivästä, Jeesuksen paluusta ja viimeisestä tuomiosta. Miltä tahansa tämä päivä tulee konkreettisesti näyttämään, sen perusidea voidaan summata kahteen termiin: retributiivinen sekä restoratiivinen. Retributiivinen viittaa rankaisemiseen. Paha saa palkkansa. Putinin kaltaiset tyrannit ja ihmiskauppiaat kohtaavat Jumalan tuomion. Toisaalta lopunaika on myös restoratiivinen eli eheyttävä: vääryyttä ihmiset kärsineet saavat lohdutuksen ja oikeuden. Kärsimys loppuu ja maailmassa vallitsee rauha.
Kuolema
Kuitenkin todennäköisesti sinä ja minä kuolemme ennen kuin tämä kaikki tapahtuu. Maailmanlopun ohella kuolemanjälkeinen elämä on aina kiehtonut ihmismieltä. Jo 100,000 vuotta sitten meidän esi-isät kätkivät omaistensa ruumiiden mukana hautoihin erilaisia lahjoja, joista arveltiin olevan hyötyä tuonpuoleisessa.
Onko tämä kaikki vain ihmisen selviytymisvietin ja mielikuvituksen aikaansaannosta? Yksi kiinnostava tutkimusala koskee kuolemarajakokemuksia. Niiden kautta on saatu kohtuullisen hyvää evidenssiä siitä, että ihmisen tietoisuus jatkaa olemassaoloaan senkin jälkeen, kun aivoista on imetty veri pois eikä päässä liiku mitään.
Raamatun mukaan pelkästään meidän tietoisuus ei jatka tuonpuoleiseen. Raamattu puhuu ylösnousemuksesta, siitä, että aivan kuten Jeesus herätettiin kuolleista, myös meidät kaikki herätetään aikojen lopussa. Vaikka yhtäältä esimerkiksi Paavali näytti uskovan pääsevänsä Jeesuksen seuraan heti kuoltuaan, toisaalta hän selvästi sanoo, että meille annetaan uusi ruumis, joka ei ole sairauden ja kuoleman alainen.
Paavalin ajan älyniekat piti ideaa ylösnousemusruumiista aivan idioottimaisena. Toisaalta nykyaikana me ymmärretään paremmin kehon merkitys ihmisen identiteetille. Minä en ole vain aineeton sielu tai mieli jossain pääni sisällä, vaan minun mieli ja keho ovat saumattomasti yhteydessä toisiinsa.
Taivas ja helvetti
Millaista kuolemanjälkeinen elämä sitten on? Kristinuskoon kuuluu ajatus taivaasta ja helvetistä. Molempia kuvataan maallisten vertauskuvien avulla. Taivasta kuvataan hääjuhlina ja suurina syöminkeinä, ilon, rauhan ja rakkauden paikkana. (Peace & Love). Sen ytimessä on ajatus ihmisten yhteydestä Jumalaan ja toinen toisiinsa.
Raamattu puhuu myös toisenlaisesta kohtalosta, jota kutsutaan usein helvetiksi. Uusi testamentti kuvaa sitä tulimerenä, vankilana ja synkkänä pimeytenä, henkisen ja fyysisen kärsimyksen paikkana. Nykyään ei oikein tykätä puhua helvetistä ja usein tyydytään sanomaan, että helvetti on ikuista eroa Jumalasta.
Onko helvetti sitten ikuinen vai ei? Keskiajan alussa vakiintui näkemys, jonka mukaan helvetti on luonteeltaan tietoista kärsimystä, joka kestää ikuisesti. Tämä on rangaistus elämän aikana tehdyistä pahoista teoista. Ajateltiin, että yksikin pieni synti äärettömän arvollista Jumala vastaan ansaitsee äärettömän pitkän rangaistuksen.
Nykyään lainataan usein C. S. Lewisin ajatusta siitä, että helvetin portit on lukittu sisältäpäin – ikään kuin ihmiset itse valitsisivat ikuisen, tietoisen kärsimyksen. Toiset ajattelevat, että kärsimys on ehkä ikuista, mutta ihmisestä tulee epäihminen, jolloin kärsimys ei tunnu niin pahalta.
Varhaiskristittyjen teologien parissa Uuden testamentin opetusta pelastumattomien kohtalosta tulkittiin myös toisilla tavoilla. Esimerkiksi Paavali ei kertaakaan käytä sanaa helvetti eli gehenna. Sen sijaan hän puhuu kuolemasta ja tuhoutumisesta. Monet ovat ymmärtäneet tämän niin, että ihminen, joka ei ole Kristuksen kautta Jumalan yhteydessä, tuhoutuu ja myös hänen sielunsa kuolee.
Tätä näkemystä kutsutaan nimellä annihilationismi tai ehdollinen kuolemattomuus. Annihilationistit ottavat varsin kirjaimellisesti Paavalin sanat siitä, että ”synnin palkka on kuolema”, ei ikuinen elämä jossain Perkeleen kidutuskammiossa. Iankaikkinen elämä on Jumalan lahja, joka annetaan vain uskoville.
Elämän merkitys ja maailmankuva
Olipa sä jonkun sortin uskovainen tai et, me kaikki varmaan sydämessämme haluamme, että meidän elämä ei olisi turhaa, vaan sillä olisi merkitystä. Jos kuolema on kaiken loppu ja jos maailmanhistorialla ei ole päämäärää, on vaikea nähdä, mitä pysyvää merkitystä meidän elämällä on. Koko ihmiskunnan historia on kuin pieru Saharassa jossain kosmoksen nurkassa.
Kristillinen maailmankuva antaa vahvan älyllisen pohjan merkitykselliselle elämälle. Elämän merkitys ei löydy siitä, että me etsitään vain omaa menestystä ja hyvinvointia. Se löytyy siitä, että me annetaan elämämme Jumalan rakastaviin käsiin, jotka ovat muovanneet maailman, ja joiden läpi on lyöty naulat, jotta sinulla ja minulla voisi olla rauha Jumalan kanssa.
Olitpa sä uskovainen tai et, kristillinen maailmankuva on aidosti pohtimisen arvoinen. Tervetuloa Iso Kirja -opiston kursseille, joilla tätä maailmankuvaa tutkitaan lisää.
Kysymyksiä pohdittavaksi
Viisiosainen Kristillinen maailmankuva -videosarja toimii hyvänä pohjana pienryhmäkeskustelulle esimerkiksi solussa tai nuortenillassa. Videon katsomisen jälkeen voitte pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä. Lisätietoa oranssinvärisistä linkeistä.
Kysymyksiä pohdittavaksi:
Videon alussa mainittiin kolme tieteellistä teoriaa nykyisen maailmankaikkeuden lopusta: lämpökuolema, loppurepeämä ja loppurysäys. Oletko kuullut näistä aiemmin? Millaisia ajatuksia ne herättävät?
Ihmisillä on monenlaisia kuolemanrajakokemuksia. Ihmiset ovat kokeneet myös matkaavansa taivaaseen, helvettiin tai kiirastuleen (kiirastuli on puhdistautumisen paikka ennen taivaaseen pääsyä, johon uskovat katolilaiset kristityt). Tukevatko nämä kertomukset kristillistä opetusta kuolemanjälkeisestä elämästä vai eivät? Lue lisää täältä tai täältä.
Voiko ihmiselämällä olla mielestäsi merkitystä, jos kuolema on elämän loppu?