Lari Launonen
Lari Launonen tarkasteli Juhannuskonferenssin näyteoppitunnillaan, miksi “yksin Raamattu” ei riittänyt opilliseen ykseyteen edes alkukirkossa. Luento oli muokattu raamattulinjan Kristinuskon historia -kurssin oppitunnista.
Lari kertoi käsitteen “sola scriptura”, eli “yksin Raamatun” olevan keskeinen reformaation, eli uskonpuhdistuksen, periaate. Suomen Helluntaikirkko linjaa, että Raamattu on kristillisen opin ainoa perusta. Kuitenkin liikkeessä törmätään erilaisiin käsityksiin esimerkiksi eskatologian, eli lopun aikojen opin, tulkinnoissa.
Esimerkiksi Helluntaikirkon julkilausumassa koskien Israelin roolia lopunaikoina esitellään kaksi eri tulkintaa ja todetaan, että molemmat näkökulmat ovat liikkeessä edustettuina.
Lari kysyi, onko tällainen eri näkemysten säilyttäminen toivottavaa vai pitäisikö pyrkiä palauttamaan oikea oppi selväksi.
Alkukirkon erimielisyydet
Helluntailaiset puhuvat paljon alkukirkosta ja pitävät sitä seurakunnan esikuvana. Mutta opilliset erimielisyydet versoivat sielläkin.
Kristinusko kehittyi juutalaisuuden ja kreikkalaisten filosofioiden ristipaineessa. Yhdessä ääripäässä olivat ebioniitit. He olivat juutalaiskristittyjä, jotka painottivat Mooseksen lakia ja pitivät Paavalia harhaoppisena. He eivät myöskään tunnustaneet Jeesuksen jumaluutta, vaikka pitivät tätä Messiaana.
Gnostilaisuus oli puolestaan hyvin platonistinen suuntaus. Suuntaus piti materiaa pahana asiana, ja pelastusta henkisenä - ei ruumiillisena - tapahtumana. Gnostilaisuudessa Jeesusta ei tunnustettu fyysiseksi ihmiseksi.
Oikean opin määrittely alkukirkossa
Lari esitteli kolme keinoa, joilla oikeaa kristinuskon oppia määriteltiin alkukirkossa. Ne olivat 1) tekstit, 2) tunnustukset ja 3) tulkitsijat.
Teksteillä tarkoitetaan Uuden testamentin kaanonia. UT:Iin sisällytettävien tekstien hyväksymisprosessi oli pitkä mutta hyvin orgaaninen prosessi. Kaanoniin hyväksyttävien tekstien tuli läpäistä seuraavat neljä kriteeriä: apostolisuus (kirjoittaja oli joku apostoleista tai heidän lähipiiristään), liturgisuus (tekstejä luettiin jumalanpalveluksissa), maailmanlaajuisuus (niitä käytettiin kaikkialla mihin kristinusko oli levinnyt) ja oikeaoppisuus.*)
Tunnustukset tarkoittivat uskontunnustuksia ja “uskon sääntöä.” Esimerkiksi apostolinen uskontunnustus (“Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan”) asetti raja-aidan, jonka yli ei saanut astua. Esimerkiksi gnostilaiset kielsivät, että VT:n luojajumala oli sama jumaluus kuin Jeesuksen Isä.
Tulkitsijoilla puolestaan tarkoitetaan heitä, joiden raamatuntulkinnalla ratkaistiin erimielisyydet. Käytännössä piispat, eli seurakuntien johtajat, käyttivät suurinta arvovaltaa. Lisäksi he linjasivat opillisia kysymyksiä yhdessä kirkolliskokouksissa.
Näillä kolmella kriteerillä pyrittiin siis tavoittelemaan kristinuskon parissa yksimielisyyttä. Tosiasiassa erimielisyyksiä ilmeni siitä huolimatta, että virallinen oppi oli kirjattu ja siitä oli sovittu. Ja näin on edelleen tänäkin päivänä.
Hyvä, paha moninaisuus?
Näyteoppitunnin päätteeksi käytiin Larin johdolla keskustelua siitä, millaista ykseyttä 2020-luvun helluntailiikkeessä on — tai tulisi olla. Todettiin, että helluntailiikkeestä löytyy paljon ajattelun vapautta, mutta kolikon kääntöpuoli on epäselvyys ja hajaantuneisuus opillisissa asioissa.
Lari tai yleisö ei tuntunut kaipaavan sellaisia tiukkoja opillisia raameja, joita historialliset kirkot ovat perinteisesti laatineet.
Toisaalta peräänkuulutettiin hyvää opillista keskustelua ja ympäristöjä joissa sellaista voidaan käydä rakentavassa hengessä. Yksi ympäristö on IK-opiston Helluntaiteologinen symposiumi. Tämä avoin tapahtuma on asiantuntija-alustuksille ja keskustelulle perustuva foorumi, joka pidetään seuraavan kerran 8.-9.11.2024 Keuruun Isossa Kirjassa ja IK Helsingin kampuksella. Aiheena tuolloin on Pyhä Henki.
Lari Launonen
IK Helsingin opettaja (opintovapaalla)
Kristinuskon perusteita pääsee opiskelemaan CORE 1.0 -raamattulinjalla lähiopiskeluna Keuruun ja Helsingin kampuksilla, sekä monimuoto-opiskeluna.
*) A = apostolisuus, eli apostolin tai heidän oppilaansa kirjoittama teksti.
L = liturgisuus, eli tekstejä luettiin jumalanpalveluselämässä säännöllisesti.
K = katolisuus, eli maailmanlaajuisuus, joka käytännössä tarkoitti tuolloin Rooman valtakunnan alueella käytettyjä tekstejä.
O = ortodoksisuus, eli oikeaoppisuus. Tekstien piti siis olla linjassa oikean opin kanssa.