IK-opiston tuntiopettaja Sara Saarela johdatti Juhannuskonferenssin näyteoppitunnillaan kuulijat Paavalin naispuoleisten työtovereiden maailmaan. Tällä hän valoi perustaa sille, minkä valossa hän toivoi Raamatun lukijoiden tulkitsevan jatkossa Paavalin yksittäisiä jakeita naisiin liittyen.
Alkuun Sara huomautti, että kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa naisten rooli vaihteli huomattavasti. Naisetkin osallistuivat työntekoon, kodin ja yritysten johtamiseen ja eri yhteisöjen rahalliseen tukemiseen. Rikkaampien perheiden tyttäriä saatettiin kouluttaa, ja nämä olivat myös yhteiskuntaluokassa köyhiä miehiä ylempänä.
Tätä taustaa vasten tutustutaan muutamaan Paavalin naistyötoveriin.
Purppuranmyyjä Lyydia
Lyydia oli Paavalin toisen lähetysmatkan ensimmäinen Jeesus-uskoon kääntynyt Filippin asukas. Hän oli purppuramyyjä, talon omistaja ja Paavalin seurueen majoittaja. Lyydian perhekunta tuli uskoon ja heidät kastettiin. Koska Lyydian miestä ei mainita, voidaan olettaa, että Lyydia oli (mahdollisesti leskeyden vuoksi) huonekuntansa johtaja. Todennäköisesti Lyydia johti myös kodissaan kokoontuvaa seurakuntaa. (Ap.t. 16)
Teltantekijä Priska
Priskilla (tai Priska) asui Korintin kaupungissa miehensä Akvilan kanssa. Heidät oli juutalaisina karkotettu Roomasta. Teltantekijäpariskunta ystävystyi Paavalin kanssa ja otti evankeliumin vastaan. Priskila ei ole “vain vaimo”, vaan selkeästi merkittävässä roolissa oleva seurakunnan vastuuhenkilö. Tätä tulkintaa tukee Paavalin tapa mainita kirjeessään Priskilan nimi ylipäätään, mikä merkitsi tuona aikana merkittävää roolia. Lisäksi kirjeen ensimmäisen maininnan “Aquila ja hänen vaimonsa Priska” jälkeen sekä Luukas että Paavali vaihtavat nimien järjestyksen muotoon “Priska ja Aquila”. Se on merkki Priskan korkeammasta statuksesta tai miestään merkittävämmästä roolista evankeliumin työssä. (Ap.t. 18:2, 18, 26; Room. 16:3-5a; 1. Kor. 16:19; 2. Tim. 4:19).
Hyväntekijä Foibe
Foibe oli ansainnut Paavalin kunnioituksen seurakunnan palvelijana. Kirjeessään roomalaisille Paavali kuvailee Foiben “olleen tukena monille”. Tämä on ilmaisu, jonka merkitys tulee kreikankielisessä tekstissä selkeämmin esille: Foibe on prostatis eli hyväntekijä, ja termi saattoi viitata jopa tietynlaiseen johtohahmoon. Toisten ihmisten rahallinen tukeminen oli tuon ajan kulttuurissa hyvin kunnioitettavaa: hyväntekjät saivat auttamisellaan itselleenkin kunniaa ja johtajuutta. Varakkaat seurakuntalaiset olivat niitä, joiden kotona kokoonnuttiin. Tämänkaltainen palveleva johtaja Foibekin todennäköisesti oli. (Room. 16:1-2)
Sara Saarela
opettaja, IK-opisto
sara.saarela(a)isokirja.fi
Koko näyteoppitunnin voi katsoa IK-opiston Instagram-tilin reels-välilehdeltä (kirjautuneena käyttäjänä). Sara jatkaa teemasta myös syksyllä 2024 alkavalla monimuotokurssilla Naiset ja miehet kristillisessä palvelutyössä. Ilmoittaudu kurssille elokuun loppuun mennessä!