Tanja Närhi
Punainen kolmio kyntää ojan pohjaa ja sitten halki peltojen. Lopulta se löytää takaisin tielle ja näyttää taas missä ollaan menossa. Emme ole saaneet aikaiseksi päivittää kuusi vuotta vanhan automme navigaattoria, eikä se siksi tunnista uusimpia teitä. En uskalla luottaa siihen, vaikka se suurimman osan ajasta pitäisikin meidät oikealla reitillä.
Ihmisinä meillä on sama haaste oman sydän-navigaattorimme suhteen. Kristillisen ihmiskuvan mukaan ihmisessä kaikki on vioittunut syntiinlankeemuksen myötä, niin myös omantunnon kyky ohjata meitä tekemään oikeita valintoja. Jos haluamme löytää moraalisesti oikean tai Jumalan tahdon mukaisen tien, emme voi vain ”seurata sydäntä” ja kuunnella omaatuntoa, vaikka se useissa asioissa näyttääkin oikeaan suuntaan. Ihmisen omatunto ei ole yhtä kuin Jumalan ääni, vaikka – katolista katekismusta lainatakseni – omantunnon ”sisimmässä kaikuu Jumalan ääni.”
Omaatuntoa tulee kouluttaa…
Omallatunnolla on sekä sosiaalinen että itsenäinen ulottuvuus. Sosiaalinen ulottuvuus tarkoittaa, että omatuntomme ohjelmoituu osaksi yhteisön sääntöjen sisäistämisen kautta. Siksi omatunto tukee yhteisön ja yhteiskunnan järjestystä. Samalla omantunnon sosiaalinen ulottuvuus tekee meidät haavoittuviksi yhteiskunnan muuttuville moraaliarvoille: ympäristömme muokkaa käsitystämme oikeasta ja väärästä. Omatunnolla on kuitenkin myös itsenäinen ulottuvuus, jolloin yksilöt voivat haastaa ja pyrkiä muuttamaan yhteisön normeja.
Yhden kristinuskon merkittävän teologin, Tuomas Akvinolaisen, mukaan omatunto ei ole sisäinen tietoisuus oikeasta ja väärästä, vaan sisäinen prosessi, joka erottelee hyvät teot pahoista teoista. Koska ihmisellä on velvollisuus toimia omantuntonsa mukaisesti, on ihmisellä velvollisuus myös informoida omaatuntoaan eli syöttää sinne oikeaa tietoa. Kristinuskon mukaan tämä omantunnon päivittäminen tapahtuu Raamatun eli Jumalan Sanan tuntemisen kautta. Ilman syvällistä Sanan tuntemista voimme kuvitella olevamme tekevässä hyviä ja viisaita ratkaisuja, vaikka tosiasiassa kynnämme pitkin tietöntä suota ja peltoa. Sitten ihmettelemme, miksi elämä tai ihmissuhteet ajautuvat solmuun.
…Jumalan Sanalla
Joku aika sitten juttelin erään palavasieluisen uskovan kanssa. Hän piti tärkeänä tehdä aina vain niin kuin Pyhä Henki sanoo. Kommentoin, että Pyhän Hengen äänen kuuleminen on vahvasti kytköksissä Sanan tuntemiseen ja sen oikeaan ymmärtämiseen, koska Sanan tunteminen auttaa meitä erottamaan, mikä on Pyhän Hengen puhetta ja mikä oman sydämen ääntä, johon vaikuttaa moni asia. Hän totesi, ettei tarvitse raamattukoulua, ja vetosi Johanneksen sanoihin siitä, että ”Pyhän Hengen voitelu opettaa kaiken, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta” (1 Joh. 2:27). Totesin, että jos näin olisi, miksi Jumala olisi asettanut seurakuntaan apostolien, profeettojen, evankelistojen ja paimenien lisäksi opettajat (Ef. 4:11)? Miksi Paavalin kirjeet ovat täynnä ohjaavaa opetusta uskoville, joilla on jo Pyhän Hengen voitelu? Miksi uskovat päätyvät niin erilaisiin tulkintoihin siitä, mitä jokin Raamatun kohta tarkoittaa, jos riittää, että Pyhä Henki valaisee Sanan? Tämäkin Herran soturi oli päätynyt erikoisiin Raamatun tulkintoihin, koska oli lukenut muinaista tekstiä vain länsimaisin ja yksilökeskeisin silmälasein.
Raamatun opiskelu ei ole tarpeellista vain tuleville pastoreille ja nuorisotyöntekijöille. Se on tärkeää jokaiselle, joka haluaa oppia elämään Pyhän Hengen johtamaa elämää ja menestyä siinä tehtävässä, jonka on Jumalalta saanut. Raamattu kehottaa opiskelemaan: ”Hanki viisautta… hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen.” Snl. 4:7 Vaikka kaikesta opiskelusta on hyötyä, niin mikään ei korvaa sitä viisautta ja ymmärrystä, jonka Jumalan Sanan opiskelu antaa.
Tarvitseeko sinun sydän-navigaattorisi ohjelmistopäivitystä? IK:sta varmasti löydät itsellesi sopivan tavan hankkia viisautta ja opiskella Raamattua!
Tanja Närhi
IK Helsingin vastuuopettaja