Marko Halttunen Juhannuskonferenssissa 2024.
Muistan, kun nuorena miehenä saavuin nelivuotisesta raamattukoulusta Brysselistä takaisin Suomeen 1990-luvun alkupuolella. Kaikkialla uutismedioissa tuntui toistuvan yksi sana: Lama! Se ei tarkoittanut Dalai Lamaa vaan talouslamaa, joka leimasi 90-luvun alkupuoliskoa. Taakse oli jäänyt kultainen kahdeksankymmentäluku, jota on luonnehdittu Suomen onnellisimmaksi ajaksi turvallisena ja taloudellisestikin vakaana lintukotona.
Huolimatta lama-ajan synkistä pilvistä helluntaiherätyksen raamattuopistolla otettiin isoja ja rohkeita uskon askeleita eteenpäin. Opisto siirtyi Keuruulle Heikkilän tilalle vuosikymmenen alussa ja sai nimekseen Iso Kirja alueen vihkiäiskonferenssissa 1993. Vuonna 1995 Iso Kirja -opisto sai kansanopisto-oikeudet ja opiskelijamäärät nousivat ennennäkemättömiin korkeuksiin. Käyttöön piti ottaa Keuruun toisella puolella sijainnut Pikku Kirja.
Opiston historiasta kirjoittanut Jouko Ruohomäki kutsuu kirjassaan ”Yhden kirjan koulu” (Aikamedia 2020) tuota vaihetta erityiseksi ”raamatunopiskeluherätyksen” ajaksi. Jos opiston johto olisi jäänyt vain suhdanteita seuraamaan, ”ysäri-ihmettä” ei olisi nähty. Etsittiin ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan ja luotettiin, että käytännön asiatkin järjestyvät – haasteista huolimatta. Seurakuntaväen lahjoitukset ja maanlaajuinen, vuosittainen elokeräys tukivat osaltaan toimintaa.
Juhannuskonferenssin teemana oli “Rohkea usko”.
Esikuvana Elia ja Sarpatin leski
Raamatussa on useita esimerkkejä uskon rohkeudesta, joka ei lamaannu ulkoisiin olosuhteisiin. Mieleeni tulee kertomus yhdestä Vanhan testamentin lama-ajasta, jota kesti kolme ja puoli vuotta. Profeetta Elia ennusti Israelin kuninkaalle Ahabille, että epäjumalanpalvelukseen ajautunut maa tulisi kärsimään kuivuudesta – ilman sadepisaraakaan. Elia joutui elämään samoissa olosuhteissa, mutta Jumala piti hänestä huolen: ensin Keritin purolla, josta hän joi vettä ja jonne korpit kuljettivat hänelle lihaa ja leipää. Erikoinen elokeräys Elialla!
Kun puro kuivui, Jumala lähetti profeettansa Sarpatiin, jossa Jumala sanoi ”käskeneensä” erästä leskivaimoa elättämään häntä. Nälänhätä oli kuivuuden takia jo niin ankara, että naisella oli enää kourallinen jauhoja jäljellä ruukussa ja tippa öljyä pullossa.
–Kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme, totesi leskinainen surullisena.
Tuon lamaannuttavan tilanteen keskellä Elia lausuu kuitenkin rohkean uskon sanat: "Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle."
Nainen tarttuu lupaukseen kuin viimeiseen oljenkorteen. Hän leipoo ensin Elialle. Ihme tapahtuu. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljy astiasta. Jumala piti huolen.
Vuorisaarnan viesti
”Leivo minulle ensin” johtaa ajatukseni myös Vuorisaarnaan, jossa Jeesus opettaa: ”Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
Ihminen luonnostaan palvelee ”mammonaa” ja tekee ruoasta, juomasta ja vaatteista elämänsä tärkeimpiä asioita. Toki ne ovat fyysisiä perustarpeitamme, joita ei tietenkään tule väheksyä. Ihminen on kuitenkin enemmän kuin vain ruumis. Vuorisaarnassa Jeesus opetti myös: ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.”
Mitä jos tämän syksyn elokeräysaikana – ehkä taloudellisen epävarmuuden keskellä – olisimme valmiit ”leipomaan ensin” Jumalan valtakunnan hyväksi ja luottamaan, että Hän pitää huolen tänäänkin.
Marko Halttunen
Konferenssikeskuksenjohtaja
Seurakuntayhteydet
Iso Kirja ry
Rahankeräyslupa
Rahankeräysluvan saaja: Iso Kirja ry
Luvan numero: RA/2019/569
Rahankeräysluvan myöntäjä: Poliisihallitus 2.7.2019.
Toimeenpanoaika ja -alue: Lupa on voimassa 01.01.2020–31.12.2024 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.