Henry Mononen toimii Fidan lähettinä, Japanin maakoordinaattorina ja GA-työn päällikkönä.
Henry Mononen tahtoo uudistetun Tellus-lähetyskoulutuksen varustavan lähettejä kentälle konkreettisesti. Se varmistetaan joustavilla monimuoto-opinnoilla sekä henkilökohtaisella mentorilla.
Fidan lähetti, Japanin maakoordinaattori ja GA-työn päällikkö Henry Mononen vastaa puhelimeen smoothien ja sämpylän äärestä. Matkustuslupa Japaniin on myönnetty edellisenä päivänä, ja lähtövalmistelut ovat huipussaan.
Onneksi Henryllä on aikaa keskustella lähetystyöstä hiukan laajemmastakin näkökulmasta. Hän on nimittäin yksi vastuuhenkilöistä IK-opiston ja Fidan yhteistyönä toteutettavassa, täysin uudistetussa Tellus-lähetyskoulutuksessa.
Mutta ennen kuin sukelletaan tarkemmin syksyllä 2022 monimuotona starttaavan Tellus-lähetyskoulutuksen uudistuksiin, matkataan ensin reilut parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin… Hetkeen, jolloin Henry päätti suunnata Suomeen ja IK-opistoon.
Minne tahansa muualle kuin Suomeen
Kanadassa asuvan siirtolaisperheen 18-vuotias poika oli uudistunut uskossa ja istui seurakuntansa takapenkissä. “Olin saanut vahvan ajatuksen siitä, että minun täytyy lähteä raamattukouluun”, Henry kertaa. “Äitini oli ehdottanut Iso Kirjaa Suomessa, mutta itse haaveilin enemmän surffaamisen ja Raamatun opiskelun yhdistämisestä jossain aivan muualla, kuten Australiassa!”
Siellä seurakunnan takapenkissä Jumala kuitenkin puhui nuorelle miehelle. Henry koki selvää kehotusta käydä kasteella ja lähteä raamattukouluun Suomeen. Kun hän sitten kokouksen jälkeen asteli pastorin huoneeseen, tämän ensimmäinen kysymys oli, haluaako Henry kasteelle. “Sen jälkeen lähtö Suomeenkin tuntui yhtä selvältä! Ja samalla lähtöpäätös oli oma valintani”, mies muistelee.
“Myös isosiskoni oli käynyt 90-luvun alkupuolella Ison Kirjan opinnot”, Henry lisää. Oliko asiassa sitten äidin ja Jumalan yhteisvaikutusta, mutta loppujen lopuksi Henryn lapsuudenperheen kaikki viisi sisarusta ovat käyneet IK-opistossa opiskelemassa!
Isosta Kirjasta löytyi vaimo ja suunta tulevaisuudelle
Henry suoritti IK-opistossa B.A. -opinnot Raamattu ja teologiassa sekä M.Th. -tutkinnon Käytännön teologiassa. Uudessa, vieraassa maassa pieni paikkakunta ja rajattu raamattukoulun alue oli etu - Henry koki voivansa keskittyä vain olennaiseen, eli Raamatun opiskeluun. Ympäristö tuli nopeasti tutuksi ja pienessä porukassa ruosteessa ollut suomen kieli parani.
“Kaiken kaikkiaan aika IK-opistossa vahvisti suomalaista identiteettiäni”, Henry kertoo. “Opintojen sisältö loi vahvan ankkurin paitsi elämään ja arvoihini, mutta myös siihen, kuinka suhtaudun maailmaan, joka muuttuu ympärilläni”, hän pohtii.
Opintoihin kuului muutaman kuukauden lähetysharjoittelu, joka kohdistui Thaimaahan syksyllä 2001. “Siitä saakka, kun uudistuin uskossani, ajattelin, että paikkani on jollain tapaa hengellisen työn tekemisessä”, Henry alustaa. Suuremman sysäyksen asiaan hän koki Tampereella Pekka Yleniuksen lähetysprosessissa ennen Thaimaan harjoittelua. “Siitä lähtien lähetystyöhön painottuva kutsu alkoi vahvistua.”
Henryn matkaan tarttui raamattukoulusta muutakin kuin suunta tulevaisuuden lähetyskentälle. Nimittäin vaimo, jonka kanssa hän avioitui vuonna 2000. Opintojen jälkeen he asettuivat Tampereelle, missä he johtivat helluntaiseurakunnan teinityötä.
Lähetyskoulutus oli lähdön ehtona
Tampereella nuorisotyön parissa nuoripari tunsi, kuinka Jumala irrotti heidän juuriaan Suomesta ja asetti niitä Thaimaahan. Lähetyskutsu oli selkeä. Seurakunta tuki asiaa, ja niin Henry palasi vaimonsa kanssa IK-opistoon, tällä kertaa Lähetyskurssille. Sitä edellytettiin kaikilta Fidan kentälle lähteviltä läheteiltä.
Keuruun kampus oli molemmille jo tuttu ja tällä kertaa he asuivat opintojen ajan Ison Kirjan mökkikylässä. “Mökki oli pieni, mutta viihtyisä. Omia huonekalujamme siellä taisi olla ainoastaan yksi sohvatuoli ja keittiön kaappi, mutta muuten se täytti tarpeemme”, Henry muistelee.
“Olimme molemmat jo teologian kandeja, ja viimeistelimme maisteriopintomme vuoden mittaisen Lähetyskurssin aikana IK-opistossa. Gradu valmistui sitten Thaimaassa”, Henry kertaa. Lähetyskurssin aiheet olivat osin samoja, joita pari oli opiskellut jo raamattukouluaikoina. Osittain he saivat siis kertausta, mutta heidän ei tarvinnut tenttiä aineita enää uudelleen. Pari lähti pitkäaikaiseen lähetystyöhön Thaimaahan syksyllä 2005.
Yksin uuden arjen ja kulttuurin keskellä
Vaikka Thaimaa oli pariskunnalle tuttu kohde, kokonaisvaltainen lähetyskentälle muutto oli kuitenkin uuden opettelua. “Meillä ei ollut erikseen nimettyä mentoria, joten jouduimme oppimaan monen asian aivan yksin”, Henry aloittaa. “Luojan kiitos, meillä oli monia epävirallisia kontakteja, joiden tuki uudessa tilanteessa oli käytännössä mentorointia.”
Paikallisia tiimiläisiä toimi Henryn apuna Thaimaan monipuolisessa työssä.
Seurakunnan veteraanilähetti oli Monosten apuna käytännön asioissa ensimmäisen vuoden. Kuitenkin työssä erikoistuminen jäi omalle vastuulle. “Noihin aikoihin Fida kehitti aluepäällikkömallia, ja myöhemmin onneksi mekin saimme oman aluepäällikön”, Henry kertaa.
Yli kymmenen vuoden kokemuksella Henry ymmärtää lähetystyöhön lähteneiden ensihetket. “Mentorin apu on alkuvaiheessa kriittisen tärkeää”, hän korostaa. “Etenkin uuteen kulttuuriin tutustuessa lähetit lyövät helposti päätään seinään, kun kohdemaan ihmisten toimintatavat ovat täysin erilaiset.”
Thaimaasta uuteen kohteeseen vaihtavan miehen ei tarvitse etsiä esimerkkejä kaukaa. “Esimerkiksi Japanissa on seitsemän erilaista tapaa kieltäytyä - sanomatta kuitenkaan suoraan ‘ei’”, Henry selittää tilanteita, joissa kulttuurin ymmärtämiseen tarvitaan maan tapoja tuntevan henkilön apua.
Lähetyskoulutuksen suurin uudistus on oma mentori
Henry Mononen on yksi IK-opiston ja Fidan yhteistyönä toteutettavan Tellus-lähetyskoulutuksen uudistaneista henkilöistä. Kolmikko tutki erilaisia lähetyskoulutuksia ympäri maailmaa ja nosti perusaineiden rinnalle kaksi tärkeää teemaa: kommunikaation ja tiimityön. “Ne ovat menestystekijöitä lähetyskentällä”, Henry perustelee.
Toinen, mutta vielä merkittävämpi uudistus koskee mentorointia: jokainen opiskelija saa koulutuksen aikana henkilökohtaisen mentorin. Tämä pyritään löytämään siltä alalta ja alueelta, jonne opiskelijakin on suuntaamassa.
Monimuoto-opintoina toteutettava koulutus sisältää neljä lähiviikonloppua, joiden välissä mentori tukee ja auttaa opiskelijaa tehtävissä ja prosesseissa. “Mentori on fasilitaattori, ei opettaja”, Henry kuvailee. “Hänen tehtävänään on jopa haastaa opiskelijaa niissä aiheissa, joita lähiopetusjaksolla on opetettu.”
Tavoitteena on mentorisuhteen jatkuminen Tellus-lähetyskoulutuksen jälkeen vielä ensimmäiset, kriittiset vuodet lähetyskentällä. Kokenut lähetystyöntekijä on muutoksesta selvästi innoissaan: “Tämä on mullistavin asia uudessa koulutusmuodossa!”
Unelmoinnista realismiin
Nuoreen ikään kuuluu usein tietynlainen idealismi ja unelmointi. “Lähetystyön osalta suuret kuvitelmat saattavat kuitenkin aiheuttaa korkealta tipahtamisen, kun arki uudessa maassa realisoituu”, Henry aloittaa varovasti.
Kristillinen työ Thaimaassa kukoisti kahvilaympäristössä.
“Kokenut mentori, jolla on tuoretta näkökulmaa ja kykyä kulkea opiskelijan rinnalla fasilitoivalla asenteella, on kurssin tärkein elementti”, mies jatkaa. Hänen puheestaan kuulee henkilökohtaisen kokemuksen.
“Henkilö, joka on ollut uudessa kohteessa kuukauden, tietää kaikkein parhaiten, kuinka asiat ovat”, Henry naurahtaa. “Jos taas kysyt 30 vuotta maassa töitä tehneeltä veteraanilta, hän kertoo ymmärtävänsä ‘jo vähän jotain’ kohdemaan kulttuurista!”, mies päättää hymyillen.
Tellus-lähetyskoulutusta suositellaan jokaiselle lähetystyöhön lähtevälle, mutta siitä hyötyvät muutkin. “Esimerkiksi maahanmuuttajatyön aloittaminen kotimaassa on työmuoto, johon koulutuksestamme saa hyviä eväitä”, Henry vinkkaa.
Monessa seurakunnassa lähetystyötä johdetaan työntekijöiden tai lähetysjaostojen toimesta. Näissä toimivilla ihmisillä ei kuitenkaan ole välttämättä omakohtaista tai pidempää kokemusta lähetystyön arjesta.
“Joskus kuvamme lähetystyöstä saattaa muotoutua lyhytaikaisten vierailujen pohjalta hiukan postikorttimaiseksi”, Henry kuvailee. “Silloin Tellus-lähetyskoulutus voisi toimia hyvänä ikkunana siihen, millaista lähetystyön arki todellisuudessa on.”
Lähetystyöhön valmistautumista oman arjen ohessa
Yksi merkittävä Tellus-lähetyskoulutuksen uudistuksista on sen muuttuminen kokonaan monimuotokoulutukseksi. Tällä pyritään saamaan koulutus kaikkien saataville. “Aikanaan meillä oli vaimoni kanssa suuri etuoikeus tulla vuoden lähetyskurssille seurakuntamme tukemana”, Henry muistelee. Kaikilla ei kuitenkaan ollut samaa mahdollisuutta. “Osa joutui lopettamaan työnsä, myymään talonsa ja tulemaan koko perheen voimin vuodeksi Isoon Kirjaan, ennen kuin pääsi lähtemään lähetyskentälle.”
Nyt lähetyskoulutuksen voi käydä vaikka nykyisen työnsä ohessa, mikä helpottaa paitsi käytännön arkea, myös opintojen kustantamista. Lähetystyöhön jo koulutuksen aikana lähtevä voi puolestaan suorittaa opinnot loppuun tarvittaessa etänä, kunhan on osan lähiopetusjaksoista paikalla. Joustavuus on avainasemassa.
Henry painottaa myös voimakkaasti opiskelijan oman seurakunnan tukea. “IK-opisto on loistava pohja, josta saa hyviä rakennuspalikoita työlleen, mutta yksin sen varaan ei voi jäädä”, hän pohtii. “Paikallisseurakunta on tärkeä osa opintoja! Viime kädessä oma seurakuntayhteys määrittää sen, mitä teemme sen tiedon kanssa, jota olemme IK-opistossa oppineet”, Henry päättää.