Koulupastori Henna Orava on oikea Ison Kirjan konkari. Hän on opiskellut IK-opistossa peruskurssin, lähetyskurssin, korkeakouluopintoja sekä vieraillut Keuruulla sijaitsevassa kansanopistossa useita kertoja myös kouluttajan roolissa.
Oppiminen ei kuitenkaan lopu koskaan. Viimeisimpänä Henna on suorittanut IK-opiston Lasten ja nuorten sielunhoidon koulutuksen. Yhden lukuvuoden kestänyt monimuotokoulutus antoi hyvät eväät lasten ja nuorten kohtaamiseen koulumaailmassa.
Koulumaailma voi olla karu
Henna työskentelee puoliksi Uudenmaan koulupastorina ja puoliksi valtakunnallisen koulutyön koordinaattorina Helluntaiseurakuntien koulupalvelussa. Vaikka hän kantaa suurta vastuuta helluntailaisen koulutyön kehittämisestä, koordinaattori tekee edelleen 50 % osuudella myös käytännön koulutyötä pk-seudulla.
Koulutyö tarkoittaa vierailuja ja oppituntien pitämistä peruskouluissa. Siellä keskustelut niin oppilaiden kuin opettajienkin kanssa ovat osoittaneet Hennalle, kuinka raskas koulumaailma voi pahimmillaan olla.
“Näen omin silmin lasten ja nuorten pahoinvoinnin, kun juttelen heidän kanssaan oppituntien jälkeen - jotkut oppilaat avautuvat todella vaikeistakin aiheista”, Henna kertoo. Myös opettajat kaipaavat apua ja tukea. “Monesti kouluista kysellään, eikö paikallisesta seurakunnasta löytyisi turvallisia aikuisia, jotka voisivat olla kasvatuksellisena tukena niin oppilaille, kuin opettajillekin”, Henna kuvailee.
Unelma kasvatustyöhön osallistuvista seurakunnista
Nähtyään vuosien ajan koulumaailman haasteita ja tarpeita, Hennan mielessä on alkanut itää ajatus. “Unelmoin siitä, että seurakunnat voisivat rakentaa kumppanuussuhteita paikallisiin kouluihin tukien sekä lasten ja nuorten hyvinvointia, että opettajien kasvatustehtävää.”
Toki helluntaiseurakuntien edustajia käy jo nyt kouluissa pitämässä tunteja, mutta yhteistyö voisi olla paljon muutakin, kuten käytännön kohtaamisia. Se tosin edellyttää vahvaa lasten ja nuorten sielunhoidollista osaamista. Juuri siihen tarkoitukseen Henna näkee IK-opiston uuden Lasten ja nuorten sielunhoidon monimuotokoulutuksen sopivan täydellisesti.
“Sielunhoidon yleisissä koulutuksissa keskitytään vähemmän suoraan lapsiin ja nuoriin”, Henna pohtii. “Tämä koulutus pureutuu kuitenkin juuri heihin”, hän iloitsee. Entisenä pastorina ja lähetystyöntekijänä Hennalla on pastoraalista ja sielunhoidollista osaamista, mutta nimenomaan lasten ja nuorten sielunhoidon erityispiirteiden vuoksi hän päätti osallistua tähän koulutukseen.
Käytännön oppia ja keskusteluyhteyttä
Hennan opiskeluryhmä päätti juuri vuoden kestäneet monimuoto-opinnot. Henna itse koki saaneensa koulutuksesta paljon käytännön hyötyä omaan työhönsä. Kouluissa pidettyjen oppituntien jälkeen hänen luokseen juttelemaan tulevilla lapsilla voi olla raskaitakin taakkoja. “Koulutus antoi eväitä minulle lasten kuuntelemiseen - sekä tarvittaessa lapsen ohjaamiseksi eteenpäin ammattiavun piiriin”, Henna kertoo.
Valitettavan usein kouluissa ei kuitenkaan pystytä tarjoamaan koulukuraattorin tai -psykologin aikoja niitä tarvitseville. “Siksikin seurakuntien kautta tulevat vapaaehtoiset voisivat olla suureksi matalan kynnyksen avuksi ja tueksi lapsilla ja nuorille”, Henna haaveilee. “Kunpa eri seurakuntien aikuiset löytäisivät tämän koulutuksen!”
Käytännön oppien lisäksi Henna nautti monimuotokoulutuksen kolmesta lähijaksosta. Silloin noin viisitoistahenkinen ryhmä kokoontui Isoon Kirjaan viikonlopun ajaksi opetuksen, keskustelun ja virkistäytymisen pariin. “Keskustelut olivat todella antoisia, niissä oppi todella paljon toisilta”, Henna kuvailee.
Oman lisänsä opiskeluun toi luonnonläheinen, rauhallinen ympäristö. Arjen luksusta oli myös valmiiseen ruokapöytään pääseminen. Tyypilliseen Hennan lähiviikonloppuun kuuluivat aina kävelylenkit järven rannalla. Miljöö toi mieleen myös monia rakkaita muistoja lähetyskurssin ajoilta, kun Henna asui alueella miehensä kanssa.
Mahdollista työssäkäyvälle - suositeltavaa jokaiselle seurakuntalaiselle!
Loput koulutuksen opetuksesta pidettiin tiettyinä lauantaiaamupäivinä etäyhteydellä. Se mahdollisti täysipainoisen osallistumisen koulutukseen jopa työssäkäyvälle. Monimuotokoulutuksen kirjalliset tehtävätkin olivat varsin inhimillisiä. “Mitään pitkiä esseitä ei tarvinnut tehdä, joten läksyjen määrä ei varmasti koidu esteeksi kenenkään osallistumiselle”, Henna kannustaa.
Lasten ja nuorten pahoinvoinnin läheltä näkevä koulupastori toivoo, että jokaisessa seurakunnassa herättäisiin miettimään erilaisia tapoja tukea nykypäivän uutta sukupolvea. Eikä lasten ja nuorten paha olo rajoitu vain koulumaailmaan - Henna suhtautuu vakavasti myös uskonnollisissa yhdyskunnissa piileviin riskeihin. “Hengellinen väkivalta on erittäin haitallista lapsille ja nuorille. On syytä ymmärtää lasten ja nuorten kehitystä, jotta tahattomiltakin ylilyönneiltä vältyttäisiin”, hän mainitsee.
Kokonaisuudessaan Lasten ja nuorten sielunhoidon monimuotokoulutuksesta jäi Hennalle erittäin hyvä mieli - etenkin ammattitaitoisten opettajien vuoksi. Hän toivoisi seurakuntien löytävän koulutuksen ja kannustavan jäseniään osallistumaan siihen. “Jokainen maallikko pärjää koulutuksessa varmasti”, Henna vakuuttaa, sillä mitään vaatimuksia aiemmasta osaamisesta ei ole. “Mukaan voi lähteä ihan vaikka sen vuoksi, että on aiheesta kiinnostunut omien lastensa vuoksi”, Henna vinkkaa.