Vera Kuusela
Vera Kuusela siunattiin nuorisotyöntekijäksi Keuruun Helluntaiseurakuntaan. Hän jatkaa työn ohessa IK-opiston opintoja CORE 2.0 -linjalla.
Maanantaiaamuna vartin yli yhdeksän Ison Kirjan pihaan kurvaa autolastillinen nuoria. Kimppakyydillä Keuruun keskustasta kulkevat opiskelijat ehtivät juuri ja juuri aamunavaukseen, jolla IK-opiston jokainen lähiopiskelupäivä alkaa.
“Luemme yleensä yhdessä Raamattua tai rukoilemme”, Vera Kuusela, CORE 2.0-linjan opiskelija kertoo. Hengellinen aamunavaus on hänestä hyvä tapa aloittaa päivä teologian opiskelun parissa, sillä siinä pääsee keskittymään oikean asian äärelle. Luennon jälkeen siirrytään kahvitauolle, joka on yhteinen muiden vuosiluokkien kanssa.
“Kahvitauot ovat opiskelun kohokohtia, sillä silloin kokoonnumme yhteen ja jaamme elämää toistemme kanssa”, Vera kuvailee. Opiskelijat kertovat toisilleen viikonlopun kuulumisia, pohtivat aamuhartauden sisältöä tai keskustelevat opiskeluun liittyvistä käytännön asioista. Tunnelma on rento ja vitsit lentävät. “Koen suurta yhteyttä niissä hetkissä”, Vera hymyilee.
Aamupäivän luentojen jälkeen Veralla ei ole kiire takaisin Keuruun keskustaan, vaan hänet löytää yleensä juttelemassa jonkun opettajan huoneessa tai istumassa kirjastossa. “Pidän opettajia tärkeinä tukijoina ja mentoreina itselleni”, Vera kertoo. Kirjasto on puolestaan opiskelijoiden yhteinen kokoontumispaikka. “Teemme siellä usein tehtäviä yhdessä, tai vain tutkimme, mitä mielenkiintoista hyllyistä löytyykään”, kirjaston vakiovieras nauraa.
Omatoimisen opiskelun jälkeen Veran suuntana saattaa olla vielä joku kampuksen soluasunnoista, missä pelaillaan ja jutellaan yhdessä. Tiistai- ja torstai-iltaisin hän palaa asunnolleen usein vasta Ison Kirjan saunavuoron ja opiskelijakunnan pyörittämän SiCafen herkullisen hodari-iltapalan jälkeen.
Keuruusta tuli koti
Ei ole ihme, että Vera on kuin kala vedessä Ison Kirjan maaperällä. “Muutin Lapualta Keuruulle vanhempani mukana, kun he aloittivat opiskelun Isossa Kirjassa”, tuolloin yläastetta käynyt nuori nainen kertoo. Myöhemmin hän päätyi jäämään paikkakunnalle yksin lukiota käymään, vaikka vanhemmat siirtyivät toisaalle seurakuntaharjoitteluun.
Vera osallistui tiiviisti Keuruun Helluntaiseurakunnan nuorten toimintaan. Lapsuudesta saakka häntä oli kiehtonut kansainvälisyys, kielten opiskelu ja lähetystyö. Toiveammattina hänellä oli ollut jo 3-luokkalaisena englannin kielen opettaja. Lukion aikana sydämessä syttyi kuitenkin uusi kipinä nuorisotyötä kohtaan. “Toivon, että voisin olla varhaisnuorten ja nuorten tukena herkässä elämänvaiheessa, sillä se on tärkeä ajanjakso Kristukseen juurtumisen suhteen”, Vera pohtii.
Lukion jälkeen hän mietti pitkään, mihin suuntaisi seuraavaksi. Vera haki varmuuden vuoksi yliopistoon, mutta mielensä perukoilla hän kyllä tiesi kaiken aikaa, että hänen päätavoitteenaan oli jossain vaiheessa opiskelu Isossa Kirjassa. Sopiva ajankohta sille vain oli suuri kysymysmerkki. Paitsi tietenkään Jumalalle.
Palaset loksahtavat paikoilleen
Eräänä päivänä syksyllä 2020 Vera pohti jälleen ystäviensä kanssa, mitä hän tekisi opiskelujen suhteen. Takana oli välivuosi ja yliopiston varasijalle jääminen. Kavereissa oli entisiä ja nykyisiä Ison Kirjan opiskelijoita, ja he kannustivat Veraa hakemaan IK-opiston CORE 1.0 -raamattulinjalle, vaikka lukukauden alkuun oli enää vain pari päivää.
“Eräs ystävistäni lupasi maksaa opintojen aloitusmaksun minulle heti, mikäli hakisin”, Vera muistelee liikuttavaa hetkeä. Niinpä hän marssi setelit kädessään Ison Kirjan toimistolle ottamaan uskon askeleen ja luottamaan siihen, että loputkin opiskeluajan rahoituksesta järjestyisi.
“Kahden päivän päästä astelin Keuruun kampukselle opiskelijana aloittamaan syyslukukautta”, Vera nauraa. Jumala osoitti, että raha-asioista jännittäminen oli turhaa - tavalla tai toisella ne aina järjestyivät seuraavien vuosien aikana. “Asiat vain loksahtivat paikoilleen. Nyt tuntuu, että juuri tuolla hetkellä minun kuuluikin aloittaa opiskelu”, tuleva nuorisotyöntekijä tiivistää.
Nuorisotyöntekijäksi kesken opiskeluiden
“Raamattukoulun perusopinnot ovat loistava pohja kaikelle muulle”, Vera taustoittaa. “Ne asettavat opiskelijan sellaisten kysymysten äärelle, että oman uskonelämän mahdolliset puutteet tai vääristymät korjaantuvat väistämättä”, hän kehuu. Käytyään ensimmäisen vuoden CORE 1.0 -opinnot Vera jatkoi opiskelua IK-opistossa, mutta lähetyslinjalla.
Tellus-lähetyskoulutuksen aikana Vera sai sukeltaa rakastamaansa kulttuurien kohtaamiseen ja kansainvälisyyteen. Koulutuksen huippuhetkeksi hän nimeää englanniksi pidetyn kurssin, sillä se kehitti hänen kielitaitoaan ja auttoi sisäistämään opetettuja asioita uudella tavalla, kun kielenä ei ollutkaan suomi.
Lopulta kipinä nuorisotyötä kohtaan sai Veran jatkamaan opintoja seurakuntatyöhön keskittyvälle CORE 2.0 -linjalle. “Olen saanut valtavasti tukea ja työkaluja käytännön pastoraalityöhön”, Vera kiittelee. Hän kokee tutustuneensa Jumalaankin aivan uudella tavalla, kun on joutunut tekemään tosissaan töitä Raamatun tutkimisen eteen. “Uskonelämäni on päässyt rakentumaan kestävälle pohjalle”, Vera vakavoituu.
Iloisena persoonana tunnettu Vera koki ihmisiin - ja Jumalaan - luottamisen haastavana aloittaessaan Isossa Kirjassa. Opiskelu on kuitenkin vaatinut heittäytymistä täysin Jumalan kannateltavaksi. “Olen saanut huomata, että Hän on luottamuksen arvoinen”, Vera iloitsee. “Jumala on kantanut ja pitänyt huolta kaikissa tilanteissa!”
Johdatus on ollut selvää. Joulukuun alussa Vera siunattiin Keuruun Helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijäksi, vaikka hän ei ole vielä valmistunut IK-opistosta. “Jatkan opinnot loppuun työn ohessa”, Vera kertoo. “Tähtäimessäni on Ison Kirjan oma seurakuntatyön tutkinto.”
Kokemisen arvoinen kokonaisuus
Iso Kirja on Veran mukaan paketti, jossa kaikki ratkaisee: yhtä asiaa ei voi nostaa toista tärkeämmäksi. “Koko ympäristö ja yhteisö on aivan upea kokonaisuus”, hän kehuu. Ennen kaikkea hän kokee oppineensa Isossa Kirjassa paljon ylipäätään elämästä.
“Keskustelut opettajien kanssa ovat olleet todella antoisia, heillä on niin paljon elämänkokemusta”, Vera kertoo. Toisaalta myös opiskelukavereiden kanssa juttelu on iso osa Iso Kirja -kokemusta. “Yhdessä voidaan prosessoida opiskelun herättämiä ajatuksia, sekä purkaa mahdollista stressiä”, Vera naurahtaa.
Hän suosittelee kaikille Ison Kirjan raamattulinjan käyneille opiskelun jatkamista eteenpäin. “Ensimmäinen vuosi CORE 1.0:lla oli kokonaisuudessaan loistava paketti, mutta kun nyt olen opiskellut lisää, ymmärrän, että sehän oli vasta johdanto!”, Vera paljastaa.
Kolme vuotta IK-opistolla - eli vuoden CORE 1.0 ja kaksivuotinen CORE 2.0 - on Veran mukaan kokemisen arvoinen kokonaisuus. “Jos vain on mahdollista, kannattaa ehdottomasti hakea Keuruun kampukselle ja elää täysillä täällä. Kolme vuotta on kaiken kaikkiaan lyhyt aika ihmisen elämässä”, Vera kannustaa.
Hänen mukaansa pidempiaikainen opiskelu sopii muillekin kuin seurakuntatyöhön tähtääville. “Täällä oppii tuntemaan Jumalaa ja Raamattua. Siitä on hyötyä jokaiselle seurakuntalaiselle vapaaehtoistyön tueksi, vaikkapa raamattupiirin vetämiseen”, Vera perustelee. “Ja jos tähtäimessä ei ole tutkinto, aina voi osallistua luennoille pelkästään kuuntelijan roolissa”, hän vinkkaa.