Miika Tolonen
“Sydämessäni pysähdyin”
Joitain vuosia sitten sain ystävältäni autokyydin töihin Iso Kirja –opistolle. Stop-merkin lähestyessä ystäväni hidasti asiaankuuluvasti vauhtia, mutta kun muuta liikennettä ei teillä ollut, niin hän jatkoikin matkaa pysähtymättä. Kuin nuhtelevaa katsettani ennakoiden hän totesi ironisesti: “Sydämessäni pysähdyin.”
Sydämessäni pysähdyin! Tämä on –valitettavasti- varsin osuva kuvaus nykykristillisyydestä. Usko on mahdollista mieltää “hengelliseksi asiaksi”, jolla ei kuitenkaan ole konkreettista vaikutusta siihen, miten tosiasiassa toimimme. Kristinuskon alkuajan uskovilla, joista jotkut joutuivat tilanteeseen, jossa vaihtoehtoina oli keisarin kuvalle kumartaminen tai kuolema, ei ollut tällaista mahdollisuutta, että keho kumartaisi keisaria, mutta sydän Jeesusta. He mielsivät uskon Kristukseen niin kokonaisvaltaiseksi asiaksi, ettei sitä ollut mahdollista osastoida joksikin sisäiseksi, näkymättömäksi sydämen asiaksi.
Jeesuksen ja varhaisen kristillisyyden hengelle uskollinen elämä ei ole sellaista, missä usko vaikuttaisi vain näkymättömiin sydämen asioihin, käyttäytymiseen sunnuntaiaamuisin, tai muodostaisi ohuen kiillotetun ulkokuoren muutoin tyypillisen suomalaisen elämän “päälle”. Uudelle testamentille uskollinen kristillisyys on sellaista, että se pistää kaiken uusiksi: itseymmärryksen, suhteen toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan, kulttuuriin, työntekoon, opiskeluun, harrastuksiin jne. Kun ihminen saa todella antaa elämänsä Herran käsiin, hän saa uudenlaisen näkökyvyn. Uusin silmin kaikki näyttää toisenlaiselta –ei vain asiat, joita usein kutsumme ”hengellisiksi asioiksi”.
“Jatkuva näöntarkastus”
Vapaiden suuntien parissa korostetaan usein henkilökohtaisen uskoontulon tärkeyttä. Uskoontulo on uuden näkökyvyn saamista. Jeesuksen ensimmäinen saarna Markuksen mukaan olikin, että ihmisten tulee kääntyä ja uskoa hyvä sanoma. Taustalla oleva kreikan sana (metanoia) tarkoittaa mielenmuutosta. Mielenmuutos oman elämänsä suhteen on hengellisen elämän tärkeimpiä lähtökohtia.
Tärkeää on myös korostaa “jatkuvan näöntarkastuksen” merkitystä uskonelämässä, jotta uskoontulossa saatu näkökyky pysyisi yllä ja tarkentuisi entisestään. Apostoli Paavali kehottaa uskovia tunnetussa roomalaiskirjeen tekstissä olemaan mukautumatta tämän maailmanajan juttuihin, vaan muuttumaan mielensä uudistumisen kautta, tutkiakseen, mikä on Jumalan hyvä tahto.
Mielen tulee siis muuttua uskoon tultaessa ja uudistua uskoa elettäessä. Nämä väitteet on syytä nähdä mahdollisuutena ja armon suomana etuoikeutena, eikä ankaran Jumalan vaatimuksena. Jumala kutsuu hyvyydessään; vaatiminen ja uhkaileminen eivät kuulu rakkauden luonteeseen. Ilman tällaista alati uudistuvaa näkökykyä on vaikea käsittää, mistä kristinuskossa ylipäätään on kysymys.
Kristillinen maailmankuva
Kristillinen maailmankuva –kurssilla tarkastelemme paitsi uskon luonnetta myös sen kohdetta. Kurssilla tutustumme kristillisen uskon keskeisiin opinkohtiin ja pyrimme hahmottamaan uskonelämän kokonaisuutta ja kokonaisvaltaisuutta.
Kurssi sopii kaikille, jotka haluavat syventyä uskonsa perusteisiin aikaisempaa vakavammin. Kurssi sisältää luentoja, keskustelua, ohjattua lukemista ja kirjallisia tehtäviä (niille, jotka haluavat suorittaa kurssin arvosanalla).
Miika Tolonen