Tommi Törnroos työskentelee Porin Helluntaiseurakunnan pastorina.
Kiitokset teille, jotka olitte paikan päällä Opiston Areenalla konffaperjantaina ja pahoittelut teille, jotka ette mahtuneet sisään. Onneksi puhe taltioitiin IK-opiston instaan. Sanoin opiskelijaesityksessäni avoimen ihailevasti, että Isoon Kirjaan kannattaa tulla opiskelemaan jo pelkästään sen vuoksi, että ainakin käytännöllisen teologian tontilla rajoitteet tutkimuksien haastavuudelle asettaa oman kokemukseni mukaan opiston sijaan opiskelija itse.
Olin ja en ollut yllättynyt Opiston Areenan tilaisuudesta. Arvelin, että paikalle tulee kyllä porukkaa, mutta yllätyin siitä, miten paljon ihmisiä oli. En ollut lainkaan yllättynyt siitä, että aistin puhuessani innostuneisuuden lisäksi myös vahvaa kriittisyyttä kuulijakunnassa. Olen toki tottunut siihen, että puheeni kuunnellaan ja luetaan tikku kädessä, vaikka se näin monen polven savolaiselle onkin hauskaa, kun ihmiset sitten siteeraavat pitkiä virkkeitäni, yrittäen samalla ymmärtää sanomisieni hitaasti aukenevia, lukemattomia nyansseja. Puolustuksekseni sanon, että kun minulla ei ole sukupolvien taakse ulottuvaa, juurevaa helluntailaista katsantoa, niin ainakin savolainen katsanto on jonkinlainen lohtu tässä kulttuurisotien repimässä ajassa. Voi sitten itse naureskella mielessään ja miettiä, ymmärsiköhän kukaan minua siten, kuin tarkoitin ja tarkoitinko itsekään sitä, mitä ajattelin?
Savolaisuus ei kuitenkaan selitä sitä, miksi niin monet kokevat hämmennystä ja outoutta. Ymmärsin tämän taannoin, kun joku minulle tuntematon iäkäs henkilö puhui melko kriittiseen sävyyn nykyaikaisten helluntaisaarnaajien ja Suomen Helluntaikirkon seksuaalieettisten linjausten tavasta sanoittaa asioita liian diplomaattisesti. Sanotaan, että pidämme kiinni perinteisestä avioliittoteologiasta ja konservatiivisesta näkemyksestä, mutta ei sanota suoraan mikä on syntiä ja mikä ei.
Kuunnellessani häntä mietin, että nuohan ovat juuri niitä lauseita, joita minä käytän. Ja kuin ajatukseni kuullen, tämä keskustelukumppanini sanoi lempeään sävyyn, että suoraan sanottuna Tommi sinäkin kuulostat ihan samanlaiselta. Olen kohdannut tätä kritiikkiä aiemminkin, mutta en ole tullut liitetyksi itseäni isompaan joukkoon sen vuoksi. Aikaisemmin olen ajatellut, että kysymys on joko minun epäselvästä kommunikoinnistani, tai kuulijan haluttomuudesta (tai kyvyttömyydestä) ymmärtää. Nyt aloin miettiä, onko meillä isommassa kuvassa vaikeuksia sanoa asioita suoraan ja kansankielellä. Mietin tätä itse tykönäni, mieti sinä tykönäsi.
Julkisesta keskustelusta olen oppinut sen, että se näyttää epäonnistuvan aina, mutta ei aina ihan totaalisesti. Koin tälläkin kertaa live-yleisön olevan pääosin jotenkin helpottunut siitä, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat henkilöt huomioidaan olemassa olevana osana seurakuntia. Kiitosten ja rohkaisujen lisäksi sain myös jonkin verran ihan oikeita kysymyksiä, joihin vastasin parhaani mukaan. Oma tuntumani oli se, että pääsin kaikkien keskustelijoiden kanssa jokseenkin samalle sivulle, vaikka toisten kanssa jouduimme hakemaan sitä sivua vähän kauemmin. Pari kertaa jouduin pyytämään anteeksi sitä, että tiedän kuulostavani raivostuttavalta selittelijältä, mutta kysyjän kysymys on niin monimutkainen, että siihen on mahdollista vastata yksinkertaisesti ainoastaan älyllisen itsemurhan edellyttävillä nyrkki pöytään -kommenteilla, jotka jätän sosiaalisen median kukkuu -osastoille.
Niiden kymmenien keskustelujen aikana, joita tuona iltana kävin, mieleeni jäi kollegan viisaat sanat:
“Me voimme päättää keskenämme mitä tahansa tästä aiheesta. Voimme päättää vaikka olla keskustelematta siitä. Silti nämä ihmiset eivät häviä keskuudestamme mihinkään.”
Niinpä. Samoin eivät häviä myöskään Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumin luvusta 25: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”
Tommi Törnroos
Pastori, Porin Helluntaiseurakunta
IK-opistosta valmistunut MA-opiskelija
Kirjoitus on viimeinen osa kolmiosaista blogisarjaa. Lue edelliset osat täältä: 1. osa: “Tein sitten opinnäytetyön seksuaalivähemmistöistä helluntaiherätyksessä” ja 2. osa: “Totuus tekee teidät vapaiksi”.