Mietteitä menneestä syksystä

Pimeä syksy on edennyt jo marraskuun kynnykselle, ja on aika katsella vähän mennyttä lukukautta taaksepäin. Meillä tosiaan starttasi elokuussa Follow melko pienellä porukalla. Oli kiva huomata, miten pienen alkujännityksen jälkeen porukka alkoi hitsautua yhteen. Meillä alkoi heti melko intensiivinen ohjelma, johon sisältyi muun muassa liikuntaa, oppitunteja ja yhteisiä illanviettoja. Minulle itselleni paluu Isoon Kirjaan on ollut todella myönteinen kokemus, ja monesti tuntuukin että olen täällä kuin kala vedessä :)

Mitä asioita sitten itselleni on jäänyt parhaiten mieleen? Ehkä ensimmäisenä nostaisin esiin kotimaan aktion, jonka suoritimme Keuruulla, ja sen lähialueilla. Meillä oli päivittäistä toimintaa ja ohjelmaa, jonka aikana palvelimme esimerkiksi rukousillassa, jumalanpalveluksissa ja vanhainkodissa. Ehkä myönteisimpänä kokemuksena koin kuitenkin - ehkä hieman yllättäen - evankelioinnin. Kävimme nimittäin Keuruun markkinoilla evankelioimassa ja tekemässä hengellisyyskyselyä ihmisten kanssa. En ole koskaan mieltänyt itseni varsinaisesti "evankelistaksi", mutta yllätyin kuinka ihmiset olivat kiinnostuneita evankeliumin sanomasta, ja toisaalta miten antoisa kokemus se oli myös itselleni.

Toisena kokemuksena voisi mainita Ison Kirjan taittajaisten valmistelua, joka meni meidän luokaltamme viimeisen päälle nappiin! Follow:n näytelmä oli hienosti ja hauskasti toteutettu :). Saimme kunnian yhdessä ohjaajakollegani Marikan kanssa olla taittajaisten juontajina. Sekin meni hyvin, ja ihmiset tuntuivat tykkäävän :)

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että olen oppinut tänä syksynä paljon uusia asioita. Olen huomannut, miten paljon lopulta hengellinen työ vaatii suunnittelua ja ajatustyötä. Kello tuntuu myös vähän väliä käyvän päälle, ja kun pitäisi sitä vapaatakin keretä pitämään... Lopulta kuitenkin kaikesta on aina onneksi selvitty.

Itse ajattelen, että tärkein tehtäväni on auttaa nuoria oppilaitamme kasvamaan ja oppimaan uusia asioita. Toivottavasti voin olla mahdollisimman paljon apuna sillä saralla. Nyt kuitenkin Espanjan aurinko kutsuu pikkuhiljaa, joten palaillaan!

Terv. Aki "aksa" Tamminen.

Mikä on saanut meidät tulemaan Follow'lle?

Hyvää syyslomaa kaikille! <3

Tässä blogitekstissä kerrotaan kahden Follown opiskelijan, Iidan ja Camillan, innostuminen Follow -opetuslapseutuskoulusta. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että nuoret innostuvat raamattukoulusta? Tekstistä löytyy myös minun sekä Akin, Follown apuohjaajien haastattelu. Ohjaajana olen erittäin kiitollinen meidän koko ryhmästä. Viisi Followlaista sekä kaksi apuohjaajaa, puhumattakaan opettajastamme Tommi Lenhosta, muodostavat ihan huipputiimin! Muista jäädä kuulolle, sillä lisää haastatteluja on luvassa loman jälkeen!

Mikä on nimesi?

Iida Utriainen

Mikä sai sinut tulemaan Followlle?

No siis mun serkku kävi tän follown pari vuotta sitten ja sai mut innostumaan. Kuitenkin päätin suorittaa lukion loppuun ja sitten vasta tulla tänne.

Mikä on ollut parasta Followlla?

Apua, en mä osaa päättää. Oppitunnit on tosi kivoja ja oon oppinu paljon. Liikkatunnit on rankkoja välillä, mutta kyl mä niistäkin tykkään.

Mikä asia sinulta on jäänyt erityisesti mieleen oppitunneilta?

Hengellisen sodankäynnin oppitunnit, joissa käytiin läpi hengellisiä olentoja kuten enkeleitä ja kerubeja. Sillä tunnilla kuva näistä hengellisistä olennoista muuttui paljon ja aloin ymmärtää niitä. Ne oli mielenkiintoisimmat oppitunnit mun mielestä.

 Mikä on nimesi?

Camilla Kaippio

Mikä sai sinut tulemaan Followlle?

Halusin oppia lisää Raamatusta ja itsestäni, ja myös itsenäistyä ihmisenä, jos näin vois sanoa. Myös aikasempi hyvä kokemus Isosta Kirjasta ja muiden suositukset sai mut hakemaan Followille.

Mikä on ollut parasta Followlla?

Ei osaa sanoa vaa yhtä asiaa … yhessä tekeminen ja liikkuminen, oppitunnit ja koko muu IK-elämä on ollu ihan parasta.

Mikä asia sinulta on jäänyt erityisesti mieleen oppitunneilta?

Se, kuinka eri tavalla ja paljon syvemmin on oppinu lukemaan ja tutkimaan Raamattua, ja myös ne tunnit missä ollaan käsitelty kristittynä kasvamista on ollu tosi kasvattavia.

Apuohjaaja Marika Hirmukallion haastattelu

Mikä on saanut sinut Followlle?

Olen itse käynyt Follown vuonna 2016 ja sen jälkeen jatkanut opintoja Isossa Kirjassa. Kun kuulin pystyväni tekemään osan Ison Kirjan harjoittelusta Followlla, olin innoissani. Ajatus oli kieltämättä käynyt mielessäni – voisin milloin tahansa lähteä Followlle uudestaan. Ja ennen kaikkea tunsin Jumalan johdattavan minua juuri tähän suuntaan.

Mikä on ollut parasta Followlla?

Ihmiset. On ihana käydä tätä kurssia ihanien ihmisten kanssa. Se, että voi tehdä yhdessä asioita ja jakaa uskonelämää toisten uskovien kanssa on ihan parasta. Uskon, että Jumala on johdattanut jokaisen ihmisen tähän kurssille.

Mikä on sinun roolisi Followlla?

Toivon voivani olla eräänlainen isosiskohahmo followlaisille. Olen mukana myös opetus- ja suunnittelutehtävissä, mutta ennen kaikkea haluan kuunnella ja olla tukena saman lailla miten omat ohjaajani olivat minulle tukena silloin kuin itse kävin Follown.

Apuohjaaja Aki Tammisen haastattelu

Mikä on saanut sinut Followlle?

Eräs ystäväni suositteli minua Follown ohjaajaksi. Tämän jälkeen eräs Ison kirjan opettaja oli minuun yhteydessä asian tiimoilta. Olin aluksi hieman epävarma asian suhteen, mutta pikkuhiljaa minulle kasvoi sellainen tunne, että follow-ohjaajan paikka voisi sopia minulle. Niinpä kysyin pestiä, ja tulin valituksi. Olin todella innoissani koko kesän, ja odottelin mielenkiinnolla tulevaa syksyä.

Mikä on ollut parasta Followlla?

Olen ennen kaikkea nauttinut siitä, että olen saanut palata Isoon Kirjaan pienen tauon jälkeen. Followssa parasta on varmaankin ollut hieno luokka, ja hyvä ryhmähenki. Myös opettajien ja ohjaajien yhteistyö on sujunut erinomaisesti. Oppitunnit, rukoushetket ja liikuntasessiot ovat tuntuneet hyviltä.

Mikä on sinun roolisi Followlla?

Roolini on suhteellisen monipuolinen. Enimmäkseen olen opettajien apuna oppitunneilla ja muissa käytännönasioissa. Toisinaan saan itsenäisiä johtamis- ja opettamisvastuita. 

Ennen kaikkea koen, että tehtäväni on auttaa nuoria oppilaitamme eteenpäin. Toivon, että voisin näyttää esimerkkiä, ja jakaa omasta kokemuksestani muille. Toki tämä syksy on itsellenikin iso oppimiskokemus, ja mahdollisuus kasvaa ihmisenä.

Nyt, hyvät lukijat, olette saaneet hieman maistiaisia meidän Followsta. Kirjoitellaan taas pian!

<3:llä Marika

Guess who's back, back again

hölökyn kölökyn. Follow on täällä taas, tänä syksynä teemalla pieni mutta pippurinen. Follow starttas kuuden hengen voimin, josta se sitten tiivisty kompaktin viiden hengen porukkaan, ohjaajia ja iki-ihanaa Tommi Lenhoa unohtamatta. (yhteismäärä siis 8) Ison Kirjan vihreät niityt on ollu meijän koti jo yli kuukauden päivät, ja niihin viikkoihin on sisältyny jos minkälaista toimintaa. Burpeet tuli tutuksi jo toisella Follow-viikolla, ja Ison Kirjan ainoa jalkapallokin ehdittiin tuhoamaan pelien tiimellyksessä. Tuli todettua sekin, että frisbeegolf on konseptina helppoa, mutta käytännön harjoitus koettelee kärsivällisyyttä - Tommi pääsi pelastusreissulle kun allekirjoittanut heitti frisbeen järveen.

Elokuun lopussa sitten päästiin valmistelemaan Youth Celebrationia! Follow työskenteli monella eri pisteellä; alkuvalmisteluissa, YC-klubilla, grillillä ja vastaanotossa. Oli siistiä päästä (kirjaimellisesti) rakentamaan YC’tä ja nähdä kuinka asiat pyörii. Viikonloppu vaati myös veronsa, koska seuraava viikko meni suurilta osin sairastaessa :( Oli kyllä huikee YC ainaki omasta mielestä.

Ollaan me myös opiskeltukin. Pitkänluontoiset kommentaarit on tullu jo tutuksi ja Pepsi Maxin ja Coca-Colan eroista on myös tullu keskustelua useaan otteeseen. (team CC all the way) Tunneilla ollaan käyty paljon muitakin hyviä keskusteluja, ja sivuraiteille ajautuminen onkin enemmän sääntö eikä poikkeus. Mielenkiintosinta oli varmaankin se, ku päädyttiin puhumaan Ilmestyskirjasta tunnin oikeen aiheen sijaan, eikä kukaan tajunnut asiaa vasta kun piti lähtä syömään :D Vitsit sikseen, opetus on ollu oikeesti tosi antoisaa ja antanu ajattelemisen aihetta.

Noh, miksi sitte just minä päädyin Followille? Mietin sitä vähän itekkin. Päätin tulla tänne monesta syystä, yhtenä niistä maisemanvaihdon tarve ja halu oppia oikeesti enemmän Raamatusta, Jumalasta ja itestäni. Koen että tulin kyllä ihan hyvään paikkaan. Elämä Isossa Kirjassa on ollu älyttömän kivaa, ja ruoka on kans tosi hyvää.

Menneestä kotimaan aktiosta tulee myöhemmin lisää kuulumisia, ja me aletaan jo valmistautumaan alle kuukauden päässä häämöttävään Espanjan aktioon …

- Camilla aka Cämi

Espanjan aurinkorannoilta marraskuun kaamokseen

Tässä kuva viimeisimmästä tyttöjen solusta, koristeltiin pipareita ja keitettiin glögiä, ehkä siinä syy kuokkavieraisiin

Nyt on saatu jalat takaisin Suomen routaiselle maan kamaralle ja aika Tommin opetuslapsina alkaa käydä vähiin.. Parisen viikkoa ehdimme nauttia yhteiselosta Keuruun metsissä ennen kuin on meidän aika hyvästellä ja hajaantua, kuka minnekin päin maailmaa. Tosin Iso Kirja sai syksyn aikana vedettyä muutaman Followlaisen jalat alta ja kohtaamme tammikuussa peruskurssin merkeissä. Ennen sitä ehdimme kuitenkin viettämään rauhaisia talvi-iltoja kolmossolun valloittavassa yhteistaloudessa, jossa on kaikille tarjolla glögiä ja piparkakkuja, joululaulut raikaa sekä takkatuli, joka kutsuu lämmittelemään viiman ja tuiskun täyteisen päivän jälkeen.

No mutta, jotakin jäi vielä kertomatta matkastamme Espanjan aurinkorannikolle... Vaikka ei sitä aurinkoa paljoa viimeisinä päivinä näkynyt, suurta iloa oli, jos pyykit sattui kuivumaan ennen kuin ummehtuivat... Noh, ei aktioelämän herkuista sen enempää. Sää oli toki harmillinen meidän toimintamme kannalta, olihan tavoitteemme kohdata ihmisiä. Mutta mitä espanjalaiset tekevät, kun taivas ripsauttaa pari pisaraa vettä? En tiedä, mutta ulos he eivät ainakaan lähde. Kadut täyttyivät ja hiljenivät hyvinkin, jopa orjallisesti säiden mukaan. Jouduimme joitakin suunnitelmia tämän vuoksi perumaan, mutta ei me tästä lannistuneet, ajan voi käyttää hyödyksi vaikka lukemalla viime viikon lukuohjelmaa tai kirjoittamalla foorumeita joiden deadline oli.. No, se oli.

Edellisessä postauksessa Maija mainitsi pyöräilyaktiosta, josta muutama sananen seuraavaksi. Lähdimme siis majapaikastamme aamulla Vottosen Samin kyydillä (joka muuten järjestää pyöräilyaktioita Espanjassa muillekin kuin meille, mikäli kiinnostaa), pyörät takakontissa ajelemaan kohti Malagaa ja päivän tehtävää - saavuttaa traktaateilla ja evankeliumeilla espanjalaisia koteja. Jotkut todella ottivat tehtävän vastaan ja veivät ”postin” perille pienistä haasteistakin huolimatta… Mutta ei siitä sitten sen enempää.

Olisihan se ollut ihan laiskuutta autolla hurauttaa vuorelle maisemia katselemaan, mieluummin jalkasin reippailtiin 5012m ylämäkeen.

Viimeiset viikot pyöräilyaktioita lukuun ottamatta pidimme kiinni hyväksi todetusta viikkorytmistä ja kävimme pitämässä jo tutuksi tulleita tilaisuuksia; maanantaisin Majakalla lastenkerhoa sekä Manoksella rukouskokousta, perjantaina nuorteniltaa, sunnuntaina Jumalanpalvelusta, lauantait menivät torilla kirpputorin ja traktaattien merkeissä.

Nopeastihan tuo meni, vaikka viimeisinä päivinä matkaväsymys ja kaipuu oman kodin ylellisyyksiin (kuten lämpimään suihkuun ja kuiviin pyykkeihin) alkoikin painaa… Nyt vielä parisen viikkoa syvennymme mm. Ilmestyskirjan ”saloihin” sekä kertaamme mitä sitä onkaan syksyn aikana tullut opittua itsestä, Raamatusta ja tietenkin kuinka kunto on kohonnut Tommin burpeiden ja hikilenkkien myötä.

- Minja

Espanjan elämää

Terveiset Espanjasta!

Takana on nyt kaksi tapahtumarikasta aktioviikkoa Fuengirolassa. Olemme olleet mukana mm. lasten kerhossa, nuortenilloissa, kahvilatyössä, talkoissa, jumalanpalveluksissa... unohtamatta kirpputoria, jonne lähdemme lauantaiaamuisin myyntihommiin - evankeliumi edellä. Oppilaistamme on kasattu musatiimi, joka pääsee palvelemaan lahjoillaan eri tilaisuuksissa. Lisäksi meillä on oman porukan kesken hartaus-/rukoushetkiä ja välillä myös oppitunteja. Paikallinen kuntosali on tullut monelle tutuksi, missä onkin todella hyvät puitteet treenaamiseen. Ihan majapaikkamme vierestä lähtee kauniit lenkkireitit kohti vuoria, joten liikuntamahdollisuuksia täältä löytyy.

Ruokasysteemi pyörii niin, että meidät on jaettu pienempiin kokkausryhmiin. Kukin ryhmä vuorollaan valmistaa yhden päivän aamiaisen, lounaan ja päivällisen, jotka sitten syödään yhdessä koko porukalla. Uskollisimmat kahvin ystävät vetävät jälkkäriksi juhlamokkaa, jota saa lähikaupasta "huokeaan" 6,5€ kilohintaan. :D

Viime viikolla teimme muutaman päivän reissun Marokon Tangeriin. Siellä saimme eri tavoin kohdata ihmisiä. Oli mielenkiintoista nähdä, miten erilainen kulttuuri Marokossa on Espanjaan (saati Suomeen) verrattuna. Matka avarsi maailmankuvaa taas hieman lisää ja muistutti jälleen siitä, että ei tulisi pitää mitään itsestäänselvyytenä (turvallisuutta, puhtautta, korttimaksumahdollisuutta, lämmintä vettä tai toimivaa wifiä - vain muutamia mainitakseni)... Kiitollisuus ei ole vain jokin klisee, vaan siihen on todella aihetta joka päivä, varsinkin meillä suomalaisilla kristityillä.

Aktiomme on nyt aikalailla puolivälissä, pari viikkoa on vielä edessä päin. Tällä ja tulevalla viikolla teemme uutena juttuna mm. pyöräilyreissuja lähikyliin/-kaupunkeihin, samalla traktaatteja viljellen. Rukoillaan, että mahdollisimman moni niistä saisi "pudota" hyvään maahan ja tuottaa myös satoa aikanaan.

Itselleni kuluneet viikot ovat olleet... sanoisinko että elämänmakuisia. Mukaan on mahtunut haasteita ja kipeitä tunteita (henkisiä kasvukipuja?), mutta kaiken kaikkiaan olen nauttinut täällä olostani todella paljon. Tänään erityisesti olen fiilistellyt sitä, miten kotoisa olo täällä Manoksella majaillessa on. Nämä ihmiset ympärillä tuntuvat päivä päivältä läheisemmiltä ja rakkaammilta. Viime sunnuntaina saimme viettää tämän perheen kesken yhteistä isänpäivää. Meillä kaikilla on sama, täydellinen Isä, jonka armo ja rakkaus riittää jokaiselle tasapuolisesti ja ylitsevuotavasti, kun vain otamme sen vastaan.

On se mahtavaa tietää ettei me olla yksin oman onnemme nojassa täällä. Kaikki langat on suuremmissa käsissä. Siihen luottaen ja Isän sylissä leväten eteenpäin <3

- Maikki

Intensiivinen mutta antoisa aktioviikko!

Moikka!

Tänä vuonna Follow-opetuslapseuskoulu ei lähtenyt merta edemmäs kalaan. Kotimaan aktio suoritettiin lähellä Isoa Kirjaa yhteistyössä Keuruun, Haapamäen ja Petäjäveden seurakuntien kanssa.

Viikkoon mahtui useampia rukouskokouksia eri seurakunnissa. 

Kävimme myös ilahduttamassa Keuruun vanhuksia palvelutalolla. Ohjelmaamme kuului vanhuksille laulamista ja heidän viemistä ulos happihyppelylle. Oli hienoa päästä kohtaamaan heitä henkilökohtaisesti.

Viikkoon mahtui myös erilaisia lapsille ja nuorille suunnattuja iltoja.

Erityisesti ala-asteikäisille suunnattu kerran kuussa järjestettävä Mix-ilta jäi mieleen. Saimme olla paimentamassa noin 150 lasta, jotka olivat saapuneet Keuruun Betanialle!

Myös erilaisia talkootöitä mahtui viikkoomme. Kävimme mm. opettajamme Tommin rakkaassa ”pyhätössä” Sport Centerillä maalailemassa kuntosalin seiniä uuteen uskoon.
Viikko huipentui sunnuntaina kahteen Jumalanpalvelukseen Haapamäellä ja Keuruulla.

Sunnuntain varmasti upein juttu oli se, että yksi Follow:n oppilaista sai mennä kasteelle!

Oli huikea seurata aktion aikana luokkamme ryhmähenkeä ja ihmisten heittäytymistä uusiin juttuihin, vaikka välillä kiire painoi päälle.

Kaikki pääsivät tekemään jotain uutta ja samalla ehkä hieman pois omalta mukavuusalueeltakin. Se kasvattaa aina! 

Uskon, että tämä viikko hitsasi ryhmäämme entisestään ja tästä on hyvä jatkaa muutaman viikon päästä koittavaan Espanja-aktioon!

Viikko oli siunattu ja siitä suurin kiitos tietenkin Jumalalle!

Siunausta ja palataan astialle!

Samuel

Tilaisuuksia ja talkoita

Viime viikolla meillä oli kotimaan aktio. Kun ajelin Keuruulle päin viikonloppulomilta kauniissa syyssäässä, niin katselin ympärilläni olevia maisemia ihaillen ja ihmettelin Jumalan käsialan kauneutta. Alkumatkasta alkoi sataa, ja sitten näin sateenkaaren edessäni. Se muistutti minua siitä liitosta, jonka Jumala teki ihmiskunnan kanssa, ettei Hän enää hävittäisi maata veden kautta (1. Moos. 9:8-11).

Tiistaina meillä oli kokous Keuruun Betanialla. Alkuun vähän jännitti. Olin mukana musatiimissä ja säestin pianolla. En ole kovin hyvä, mutta sain positiivisen kokemuksen esiitymisestä, mikä auttaa jatkossa vastaavissa tilanteissa. Harri piti puheen, jossa hän kehotti luottamaan Jumalaan ja olemaan murehtimatta. Lopuksi rukoilimme yhdessä ja hyvä mieli jäi illasta!

Keskiviikkona olimme maalaamassa Keuruun Sport Centerin erästä sisäseinää. En ole ennen maalannut seiniä ja lähdin mielenkiinnolla mukaan hommaan, vaikkei se ollutkaan ihan niin helppoa kuin miltä aluksi näytti : ) Ylsimme maalaamaan katonrajaan asti hieman huojuvan telineen avulla, josta jonkun alhaallaolijoista oli pideltävä kiinni. Osa meistä oli salia siivoamassa toisten maalatessa ja olin mukana pesemässä myös muutamia peilejä yläkerrassa. Saimme hyvää palautetta työstämme, eikä seinä maalaamisemme jälkeen enää toista kerrosta maalia kaipaillut: )

Keskiviikkoiltana meillä oli kokous Petäjävedellä. Perille tultuamme odottelimme jonkin aikaa, ja aloimme pian ihmetellä, miksei ketään muita näkynyt. Samaa ihmettelivät ilmeisesti seurakuntalaiset Petäjävedellä, koska päättivät soittaa Tommille, miksei meitä näy. Poistuimme äkkiä paikalta ja lähdimme kiiruhtamaan kohti oikeaa määränpäätä. Koko tilanne, ja huumorintajuinen matkaseurani sai minut jälleen nauramaan makeasti!

Yrityksen ja erehdyksen kautta pääsimme pian perille, ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa paikalle! Vaikkei harjoitteluaikaa enää jäänyt, tilaisuutemme oli hyvä, ja saimme tarvitsemamme avun ylhäältä : ) Tilaisuuden loputtua jäimme paikan päälle vielä hetkeksi juttelemaan, ja ihana pieni poika tuli kanssani soittamaan pianoa vähäksi aikaa. Sitten jätimme Petäjäveden taaksemme suunnaten kohti uusia haasteita uusiin suunnitelmiin valmistautuen. Mitä seuraava päivä toisikaan tullessaan? Sitä emme tienneet, mutta sen tiesimme, että hauskaa meillä ainakin oli!

Seuraavana päivänä osallistuimme talkoisiin haravoimalla IK:n aluetta. Voimakas tuuli vaikeutti työtämme, mutta saimme silti haravoitua monta jätesäkillistä lehtiä Aikatalon ym. läheisyydestä. Osallistuin haravointiin mielelläni, enhän ole pitkään aikaan haravoinut : ) Illalla oli vielä tilaisuus Haapamäellä, jossa Jouna piti puheen, ja kaksi meistä, minä mukaan luettuna, todistimme lyhyesti Jeesuksen seuraamisesta. Sitten meillä oli hyvä rukoushetki ennen kuin lähdimme paluumatkalle.

Lauantaina oli Connected-ilta Keuruun Betanialla, johon osallistuimme. Ilta oli suunnattu 12-15 vuotiaille. Syötyämme nuorteniltaan valmistamaamme nachopeltiä aloitimme eräällä hauskalla tyttöjen valitsemalla tutustumisleikillä. Osa meistä oli miettinyt valmiiksi monia muitakin samantapaisia leikkejä, eikä illasta tullut ainakaan tylsä pitäessämme hauskaa toistemme seurassa : )

Sunnuntaina menimme jälleen Haapamäelle kokoukseen. Musatiimissämme on toinenkin pianisti minun lisäkseni, joten en soittanut koko aikaa. Lisäksi meillä on viulisti ja laulajia ja toinen pianistimme soittaa myös rumpuja/cajonia. Minulla oli myös todistuspuheenvuoro tilaisuudessa, ja jännitin sitä etukäteen. Pyysin, että rukoilisimme ennen tilaisuuden alkua, eikä rukous tälläkään kertaa ollut turhaa! Harri piti kiusauksien voittamiseen ja Jumalan apuun liittyvän innostavan puheen.

Kokouksen jälkeen menimme Keuruun Betanialle syömään ryhmäläistemme valmistamaa makaroonilaatikkoa ja valmistauduimme siellä oleviin vastuisiin. Ryhmämme järjesti kahvituksen aktiomme hyväksi tilaisuuden jälkeen, ja olin mukana keittiöllä auttamassa kahvinkeitossa ym. Olimme päättäneet tehdä kinkkupiirakkaa, mokkapaloja ja neljä juustokakkua. Olimme varautuneet noin sataan henkilöön, mutta tarjottavat ilmeisesti kuitenkin riittivät, vaikka kahvittelijoita tulikin reilusti enemmän!

Kaiken kaikkiaan sain aktion aikana osallistua monipuolisesti erilaisiin tehtäviin ja olen tyytyväinen, että saimme kokeilla, osallistua ja onnistua! Saimme paljon positiivista palautetta, meitä rohkaistiin ja tsempattiin! Ohjelmaa oli aika paljon, enkä tässä blogissani ole kertonut aivan kaikkea, mutta toisesta aktioviikkoa käsittelevästä blogista voitte lukea lisää…

Virve

Lettuja & Liikuntaa

Tämä blogiteksti on syntynyt Olivian & Siirin yhteistyönä

Hejssan!

Me molemmat kirjoitimme tänä keväänä ylioppilaiksi ja haimme suoraan Isoon Kirjaan. Vaikka meitä jännitti syyslukukauden alkaminen ja, se miten elämä solutalossa tulee onnistumaan, on kaikki mennyt erittäin hyvin! Asumme samassa solussa viiden muun Follow:illa opiskelevan tytön kanssa ja jaamme vessan, suihkun sekä keittiön. Olemme ostaneet yhteisiä iltapalatarvikkeita ja oikeastaan kaikki keittiöstä löytyvä ruoka on yhteistä. Tänään huomasimme myös saaneemme uuden asukkaan soluumme, nimittäin pienen hiiren roskiskaappimme!

Kaikki muut opiskelijat olivat heti ensimmäisestä päivästä lähtien hyvin mukavia ja sopeuduimme mukaan nopeasti! Vaikka meillä on aika paljon Follow:illa tunteja keskenämme, niin olemme päässeet tutustumaan muiden linjojen opiskelijoihin ruokailuissa ja erilaisten liikunnallisten aktiviteettien myötä. Iltaisin pääsemme nauttimaan rantasaunan rentouttavista höyryistä. Saunan lisäksi olemme myös nauttineet opettajamme Tommin tunneista ja päätimmekin viime viikolla järjestää hänelle yllätyssynttärit.

Osa ryhmämme tytöistä oli leiponut Tommille tämän lempikakkua ja teimme hänelle myös kortin sekä runon. Lahjaksi Tommi sai 22,5 litraa Pepsi Maxia, kuten asiaan kuuluu. Juhlapaikka oli myös tottakai koristeltu Tommin iän vaatimalla tavalla. Juhlapaikalla oli merirosvoteemaisia koristeita ja mukaan oli heitetty myös Starwars-viiri ja hieman yksisarvisia. Ohjelmaa olimme myös suunnitelleet jos jonkinmoista ja ilta sujui rattoisasti.

Viimeviikolla saimme opetusta sekä luokassa että myös urheilun parissa, kun lähdimme yleisurheilukentälle keskustaan. Siellä teimme monia erilaisia harjoitteita; nopeutta, liikkuvuutta ja räjähtävyyttä. Lopuksi työnsimme vielä kuulaa ja harjoittelimme kolmiloikan alkeita.

Keskiviikkoisin osa opiskelijoista, mukaan lukien me kaksi olemme vierailleet Jyväksylän nuortenillassa, Tukikohdassa. Olemme tykänneet käydä siellä kuuntelemassa opetusta, ylistämässä ja tapaamassa uusia ihmisiä. Onneksi osalla meistä on oma auto täällä, niin kyydit hoituvat helposti.

Nyt meillä on meneillään viikon kestävä aktio Suomessa, josta saatte tietää lisää seuraavassa blogitekstissä! Ei muuta kuin moikkelis moi ja innolla uusiin haasteisiin!

Olivia & Siiri